Jos vammainen tai sairas lapsi, nuori tai aikuinen tarvitsee erityisravintoa tai erityisravintovalmisteita, voidaan ne korvata. Ravintovalmisteiden tulee aiheuttaa perheelle lisäkustannuksia. Tarpeen tulee olla pitkäaikainen ja säännöllinen.

Erityisravinnon tarve tulee olla lääketieteellisesti yksityiskohtaisesti selvitetty. Lääkärin suositus ei riitä.

Ravintokustannukset otetaan huomioon hoitotuessa ja sairausvakuutuksessa. Niiden avulla pääsääntöisesti korvataan ravintokustannukset. Tuki on harkinnanvarainen.

Tuki perustuu lakiin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 9 § (So 214) ja asetukseen vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 19 § (So 215).