Laki astui voimaan 1.9.2009.

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi lakiesityksen henkilökohtaisesta avusta lokakuussa 2008 eduskunnalle. Lakimies Jaana Huhta ministeriöstä vastasi Vernerin kysymyksiin.

1. Mikä on lakiesityksen keskeisin uudistus?

Lakiesityksen keskeisin uudistus on se, että henkilökohtaisen avusta tulee osa kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia vammaispalveluja. Ehdotuksen mukaan vaikeavammaiset henkilöt saisivat subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen apuun, jonka toteuttamistavat olisivat nykyistä henkilökohtainen avustajajärjestelmää monipuolisemmat. Erona nykyiseen olisi myös se, ettei kunta enää voisi määrärahoihin vedoten evätä palvelua, jos hakija täyttää laissa olevat edellytykset palvelun saamiselle

2. Mitä henkilökohtaiseen apuun kuuluu?

Henkilökohtaiseen apuun kuuluisi vaikeavammaisen henkilön välttämätön avustaminen päivittäisissä toimissa, työssä, opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

3. Kuka palvelua voi saada?

Palvelu on tarkoitettu diagnoosiin ja ikään katsomatta sellaisille vaikeavammaisille henkilöille, jotka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsevat välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua näistä toimista selviytyäkseen.

4. Ketkä on rajattu palvelun ulkopuolelle?

Jos avun tarve perustuu pääasiassa normaaliin ikääntymiseen liittyviin sairauksiin ja toimintarajoitteisiin, siihen olisi vastattava muilla sosiaali- ja terveyspalveluilla.

Ehdotuksen mukaan kunnalla ei olisi velvollisuutta järjestää palveluasumista eikä henkilökohtaista apua niille hyvin vaikea- ja monivammaisille henkilöille, joiden huolenpitoa ei ole mahdollista turvata avohuollon toimenpitein vaan jotka tarvitsevat sairaanhoitoa tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai pitkäaikaisesti. Tämä koskee myös tilanteita, joissa henkilö jo on laitoshoidossa.

5. Miten henkilökohtainen apu tulisi järjestää?

Henkilökohtaisen avun järjestämistavoista päätettäessä ja apua järjestettäessä asiakkaan itsemääräämisoikeutta tulisi kunnioittaa ottamalla huomioon hänen toivomuksensa ja mielipiteensä. Lakiin on tulossa myös säännöksiä vammaisen henkilön palvelutarpeen selvittämisestä, palvelusuunnitelman laatimisesta ja sekä palvelun viivytyksettömästä käsittelystä.

6. Jos henkilö ei kykene toimimaan työnantaja, onko hänen siitä huolimatta mahdollisuus saada henkilökohtaista apua?

Avustaja voisi nykyiseen tapaan olla työsuhteessa avustettavaan, mutta vaihtoehtoisesti palveluja voitaisiin hankkia myös palvelusetelin turvin. Lisäksi kunta voisi järjestää henkilökohtaista apua samalla tavoin kuin muitakin sosiaalipalveluja. Järjestämistapojen monipuolistaminen mahdollistaa henkilökohtaisen avun myös niille vaikeavammaisille henkilöille, jotka eivät vammansa takia tai muusta syystä voi toimia avustajan työnantajana. Avustajan voisi saada myös "keikkatyyppisesti". Tämä edellyttää avustajia välittävien toimijoiden syntymistä. Sama avustaja voisi tällöin toimia usean vaikeavammaisen henkilön avustajana.

7. Voiko vammaisen henkilön omainen toimia avustajana?

Henkilökohtainen apu ei sovellu tilanteisiin, joissa tarvitaan pääasiassa hoivan, hoidon ja valvonnan tyyppistä apua. Tähän liittyen esityksessä on haluttu painottaa omaishoidon ja henkilökohtaisen avun erilaista luonnetta. Ehdotuksen mukaan avustettavan omainen tai läheinen ei voisi toimia häneen työsuhteessa olevana henkilökohtaisena avustajana, ellei sitä olisi erityisen painavasta syystä pidettävä avustettavan edun mukaisena.

8. Onko vammaispalvelulaki tulossa myös kehitysvammaisille henkilöille ensisijaiseksi laiksi?

Kyllä. Vammaispalvelulaki tulisi aikaisempaa selkeämmin ensisijaiseksi kehitysvammalakiin nähden. Muutos on lähinnä periaatteellinen.. Säännöksellä ei ole tarkoitus siirtää kehitysvammaisten erityishuollon järjestämiseen sisältyviä tehtäviä vammaispalvelulain nojalla kunnan järjestettäväksi, eikä sillä ole tarkoitus muutoinkaan puuttua erityishuollon tarpeessa oleville henkilöille järjestettävien erityishuoltopalvelujen järjestämiseen.

Kehitysvammaiselle henkilölle voitaisiin edelleen järjestää palveluita kehitysvammalain nojalla, jos vammaispalvelulain nojalla järjestettävät palvelut eivät olisi asiakkaan kannalta riittäviä tai sopivia. Jos kehitysvammainen henkilö tarvitsee esimerkiksi perhehoitoa, se järjestettäisiin kehitysvammalain nojalla, koska mainittu palvelumuoto ei kuulu vammaispalvelulain mukaiseen palveluvalikoimaan. Niin ikään erittäin vaativaa ja monialaista erityisosaamista sekä ympärivuorokautista hoitoa ja valvontaa edellyttäviä palveluita voitaisiin kehitysvammaiselle henkilölle edelleen järjestää kehitysvammalain nojalla.

Tällaisessa tapauksessa vammaispalvelulain tarjoamat palvelut ja tukitoimet eivät ole henkilön palveluntarpeen kannalta riittäviä ja sopivia. Kehitysvammalain mukainen palvelu voi olla ensisijainen myös silloin, kun se on esimerkiksi asiakasmaksusäännökset huomioon ottaen asiakkaalle merkittävästi edullisempaa kuin vastaava vammaispalvelulain mukainen palvelu. Esimerkiksi erityishuoltoon kuuluvat kuljetuspalvelut olisi tällä perusteella järjestettävä kehitysvammalain mukaan, koska silloin ne ovat maksuttomia, kun taas vammaispalvelulain mukaisista kuljetuspalveluista voidaan periä maksu.

Siltä osin kuin kehitysvammaiselle henkilölle siirrytään järjestämään palveluja vammaispalvelulain nojalla kehitysvammalain sijasta, palvelut jäävät pois kehitysvammalain mukaisesta erityishuolto-ohjelmasta.

9. Mikä on uudistuksen aiheuttamat todelliset kustannukset?

Tämän esityksen aiheuttamien kustannusten todellista määrää on vaikea ennakoida täysin luotettavasti, sillä siihen vaikuttaa olennaisesti se, millä tavoin lakia käytännössä sovelletaan ja kuinka paljon uusia asiakkaita lain piiriin tulee.

10. Kuinka paljon lain piiriin kuuluvia uusia asiakkaita arvioidaan olevan?

Potentiaalisia uusia asiakkaita on ministeriön arvion mukaan n. 5000. Suurimmalla osalla heistä avun tarve on määrällisesti eli tuntimäärissä mitaten vähäistä.

11. Miten uuden lain toteutumista valvotaan?

Lain yhdenmukaista soveltamiskäytäntöä tukemaan on tarkoitus valmistella suositukset yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön sekä muun muassa lain toimeenpanosta vastaavien tahojen ja vammaisjärjestöjen kesken. Myös lain toimeenpanoa ja sen vaikutuksia kunnissa tullaan koordinoidusti seuraamaan.