- Nyt tarvitaan rohkeutta viedä yhdessä uudistus läpi

Selvitysmies, sosiaalineuvos Erkki Paara esittää raportissa kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistämistä vuoteen 2009 mennessä. Se tarkoittaisi kehitysvammalaissa olevien pykälien sisällyttämistä vammaispalvelulakiin.

Sen lisäksi raportissa esitetään henkilökohtaiseen avustajatoimintaan ja tulkkipalveluihin muutoksia sekä siirtymistä erityishuolto-ohjelmista palvelusuunnitelmaan ja palvelusopimuksiin.

Kenelle palvelut olisi tarkoitettu?

Uuden lain palveluiden piiriin kuuluisivat vaikeavammaiset henkilöt. Kehitysvammahuollon näköpiiristä katsoen se tarkoittaisi kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat nykyisten palveluiden piirissä. Palvelujen soveltamisessa huomioitaisiin yksilön ominaisuudet, hänen tarvitsemansa tuen tarve ja mahdollisuutensa osallistua yhteiskunnan toimintoihin.

- Välttämättä kaikilla kehitysvammaisilla, jotka pääsevät vammaispalveluiden piiriin, ei tarvitse olla laadittu erityishuolto-ohjelmaa, mutta se varmistaisi vammaispalveluiden piiriin kuulumisen, selvitysmies Erkki Paara sanoo. Psyykenkuntoutujat olisi uusi ryhmä, jolle avautuisi mahdollisuus käyttää uuden vammaispalvelulain mukaisia palveluja. Esityksessä rajataan käyttäjien ulkopuolelle henkilöt, jotka ovat vammautuneet tai sairastuneet yli 65-vuotiaina. Edelleenkin palveluiden järjestämisvastuu kuuluisi kunnille, mutta monet erityispalvelut on järkevää tuottaa seudullisesti tai maakunnallisesti.

Uusia asuntoja ja palveluja tarvitaan

Esityksessä Paara ehdottaa, ettei kenenkään tulisi asua laitoksessa asunnon tai asumiseen liittyvien tukipalveluiden puuttumisen takia. Laitospaikkojen tulisi vähentyä vuoteen 2013 mennessä nykyisestä 2600 paikasta 1000-1500 paikkaan. Näistä puolet olisi tarkoitettu lyhytaikaiseen kuntoutukseen.

Sekä laitoksista poismuuttavat että kotonaan asuvat aikuistuvat kehitysvammaiset nuoret tulevat tarvitsemaan asumispalveluja. Asuntojen tarve on olemassa, tehdään lakiuudistus tai ei. Esityksen mukaan Suomeen tulisi rakentaa kolme tuhatta uutta palveluasuntoa vammaisille henkilöille.

- Rakentaminen on hidastunut viime vuosina huomattavasti, koska RAY:n rahoitus on lähes kokonaan loppunut. RAY ei tue toimintaa, joka on kilpailulainsäädännön vastaista. Nyt pitää etsiä uudenlaisia tahoja rahoituksen löytämiseksi. Yksi näistä on Valtion asuntorahasto ARA, Paara sanoo.

Palveluasumisen lisäksi tarvitaan panostusta myös muun muassa omaishoidon tukeen, perhepalveluihin ja perhehoitoon. Jotta yhä usempi voisi asua myös yksin, henkilökohtaista avustajatoimintaa ja tulkkipalveluja tulisi selvästi lisätä.

Yleislainsäädäntöön muutoksia

Erittäin keskeistä on myös yleislainsäädännön muuttaminen ja tarkastaminen niin, ettei se polje vammaisten oikeuksia ja mahdollisuuksia.

- Nopeasti muutoksia tarvittaisiin ainakin kehitysvammaisten peruskoulun jälkeisen opetuksen järjestämiseen. Tällä hetkellä vaikeavammaisten jatko-opetusta ei järjestetä tarvittavassa laajuudessa. Opetusministeriön tulisikin ryhtyä toimenpiteisiin asian suhteen, Erkki Paara sanoo.

Kehitysvammaisten henkilöiden toimeentulo on myös keskeinen kysymys. He joutuvat usein jo nuorina eläkeputkeen, josta vain harvat ovat toistaiseksi päässeet palkkatyöhön. Eläkeputki tarkoittaa valitettavan usein myös köyhyyttä. Tuettu työllisyys on ollut joillekin henkilöille erinomainen mahdollisuus ansaita rahaa omalla työllään. Tuettua työllisyyttä on jatkossakin vietävä eteenpäin. Sosiaaliset yritykset ovat lähteneet nihkeästi käyntiin. Myös laki sosiaalisista yrityksistä ja muutkin vajaakuntoisten työllistämistä koskevat lait tulisi tarkastaa. - Tämä vaatisi eri ministeriöiden ponnisteluja tarkastaa oman hallintoalaansa kuuluvia lakeja niin, etteivät ne syrji tai tue vääränlaista kehitystä, Paara sanoo.

Kehitysvamma-alalla riittää työtä

Jos uudistukset toteutuvat, vähenee nykyisistä kuntoutus- ja palvelukeskuksista työpaikkoja. Toisaalta uusia mielenkiintoisia työpaikkoja syntyy ihmisten muuttaessa pois laitoksista.

Kehitysvamma-alalla riittää monipuolisia töitä. Suurempana huolena on, mistä löytää alalle riittävästi koulutettua työvoimaa.

Nykyisistä keskuslaitoksista sekä kuntoutus- ja palvelukeskuksista syntyisi tulevaisuudessa resurssi- ja kuntoutuskeskuksia, joita ylläpitävät sosiaalipalvelujen kuntayhtymät. Eri puolella Suomea olevien keskusten tulisi sopia työnjaostaan keskenään niin, että muutamat yksiköt voisivat erikoistua pienten ja harvinaisten erityisryhmien valtakunnallisiksi palvelujen tuottajiksi.

Uusien kuntayhtymien tulisi kehittää toimintaansa niin, että ne erikoistuisivat esimerkiksi autistien ja aistimonivammaisten hoitoon sekä psykiatrista kuntoutusta tarvitsevien hoitoon. Se vaatii henkilökunnalta korkeaa koulutustasoa ja halua oppia koko ajan lisää. Toisaalta keskusten tulisi myös kyetä kehittämään toimintaansa resurssikeskuksina, josta avopalvelujen työntekijät ja läheiset saisivat tietoa. Toimintaa tulisi suunnata myös keskuksista ulospäin.

Resurssikeskuksella tulisi olla tietoa ja taitoa, jota se voisi jakaa kuntiin kouluttamalla ja konsultoimalla.

Löytyykö tahtoa muutoksen läpiviemiseen?

Esityksen mukaan nykyiselläänkin vammaispalvelulain ja kehitysvammalain palveluiden kustannukset tulevat nousemaan kymmenen prosenttia vuosittain. Nykyisin ne ovat karkean arvion mukaan 700-800 miljoonaa euroa.

Jos uudistukset toteutuvat, se tarkoittaisi, että vuonna 2009 menot olisivat noin miljardi euroa vuodessa.

- Vaikka uudistus ei toteutuisi, tulevat palveluiden ja tukitoimien kustannukset kaksinkertaistumaan kymmenen vuoden sisällä, Paara toteaa.

Kuntien tulisi tehdä huomattavasti tiiviimpää yhteistyötä hoitaessaan vammaisten asioita. Se olisi kaikkien etu. Työnjakoa pitäisi pohtia myös seudullisesti ja maakunnallisesti.

- En tiedä, miksi asia on kunnille niin hankala. Viimeksihän palvelukokonaisuuksien muodostamista on vaatinut kuntaministeri Hannes Manninen, joka ehdotti uudelleenjärjestelyjä muun muassa terveydenhuoltoon.
Nykyään vammaisten lasten perheet ja vammaiset henkilöt ovat eriarvoisessa asemassa, koska osassa kunnissa taloudellinen tilanne on heikko. Paaran mukaan kunnille ei voi jättää yksin vastuuta vammaisten palveluiden kustannuksista.

Jos halutaan tasa-arvoista kohtelua koko maan alueella, on valtion osallistuttava vammaispalveluiden kustannuksiin. Valtion tulisi esitykseni mukaan maksaa puolet kunnan vuotuisten vammaispalveluiden kokonaismenoista.

- Tällä hetkellä uskon uudistuksella olevan alle viidenkymmenen prosentin mahdollisuus mennä läpi. En tiedä, löytyykö eduskunnalta poliittista tahtoa toteuttaa esittämäni valtionosuusuudistus. Vuosi sitten keväällä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä totesi vammaisten asian olevan koko hallituksen asian. Nyt vammaisjärjestöjen ja alalla työssä olevien on nostettava yhteiset tavoitteemme julkisuuteen ja poliittisten päättäjien tietoon. Elämme tässä suhteessa historiallisia hetkiä. Tätä mahdollisuutta rohkeiden uudistusten tekemiseen ei saa päästää ohi, Paara sanoo.