Subjektiivinen oikeus

Henkilökohtainen apu muuttui vaikeavammaisten henkilöiden subjektiiviseksi oikeudeksi vammaispalvelulain muutoksen myötä 1.9.2009. Lakiuudistuksen tavoitteena oli lisätä vaikeavammaisten henkilöiden itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta.

Subjektiivinen oikeus tarkoittaa sitä, että kunnalla on velvollisuus järjestää hakijalle henkilökohtaista apua, jos hakija täyttää avun saannille esitetyt kriteerit. Kunta ei voi kieltäytyä järjestämästä palvelua vedoten esimerkiksi kunnan rahatilanteeseen. Siten myös kehitysvammaisten henkilöiden kannattaa hakea rohkeasti henkilökohtaista apua.

Subjektiivinen oikeus merkitsee myös sitä, että henkilökohtaista apua koskevasta päätöksestä voi valittaa ilman valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti.

Minkä ikäiselle?

Henkilökohtaiselle avulle ei ole määrätty ikärajaa. Siten myös vaikeavammaisilla lapsilla on oikeus henkilökohtaiseen apuun. He saavat henkilökohtaista apua silloin, kun he eivät ole vanhempiensa ja muiden huoltajiensa välittömän ja jatkuvan valvonnan ja hoivan tarpeessa, vaan voivat itse ainakin osittain vaikuttaa ja tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan. Oikeutta henkilökohtaiseen apuun ei ole sidottu ikään, vaan vammaisuuteen.

Myös ikääntyneinä vammautuneilla henkilöillä on oikeus palveluihin ja tukitoimiin samoin perustein kuin muilla vammaisilla henkilöillä. Vaikeavammaisen henkilön ikääntyminen ei myöskään sulje häntä henkilökohtaisen avun ulkopuolelle. Ikääntymiseen liittyvä vammaisuus on erotettavissa tavanomaiseksi katsottavasta ikääntymisestä: ikääntymisen myötä esimerkiksi näkö ja kuulo heikentyvät, mutta vain osalla ihmisistä niin voimakkaasti, että tila vastaa vaikeavammaisuutta.

Lain muotoilu

Laissa todetaan, että henkilökohtaista apua järjestetään vaikeavammaiselle henkilölle, joka tarvitsee pitkäaikaisen tai etenevän vamman tai sairauden johdosta välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua.

Henkilökohtaisella avulla tarkoitetaan henkilön välttämätöntä avustamista kotona ja kodin ulkopuolella:

  • päivittäisissä toimissa
  • työssä ja opiskelussa
  • harrastuksissa
  • yhteiskunnallisessa osallistumisessa
  • sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Lain mukaan päivittäisiin toimiin, työhön ja opiskeluun on myönnettävä henkilökohtaista apua hakijan välttämättömän tarpeen mukaan. Harrastuksiin, yhteiskunnallisen osallistumiseen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämiseen on henkilökohtaista apua järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa.

Apu perustuu asetukseen vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista ja lakiin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista.