Suositukset ja velvoitteet

Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on luonut laatusuositukset kehitysvammaisten henkilöiden asuntojen rakentamiseen vuosiksi 2010-2017.

Lähtökohtana on yksilöllisen asumisen mahdollistaminen normaalissa asuinympäristössä siten, että kehitysvammainen henkilö voi valita asuntonsa ja sen kenen kanssa hän asuu.

Asumisratkaisut tulee suunnitella yksilöllisesti ja kunnioittaa asukkaan toiveita ja tarpeita.

Mitoitus

Asuntojen tulee täyttää yleiset asunnon tunnuspiirteet. Henkilökohtaiset asuintilat ovat enemmän kuin huone. Henkilökohtaisten tilojen neliömäärä on yksiöissä vähintään 35 m2 ja kaksioissa vähintään 45 m2.

Ryhmämuotoisessa asumisessa henkilökohtaisten tilojen neliömäärän tulee olla vähintään 25 m2.

Asuntoja saa olla enintään 15 samalla tontilla tai samassa kerrostalossa. Asuntoryhmistä ja ryhmäkodeista ei saa rakentaa erityisryhmille tarkoitettuja asuntokeskittymiä.

Henkilökohtaiset tilat

Henkilökohtaisissa asuintiloissa tulee olla seuraavat asiat:

  • oma eteinen
  • oma keittiö/keittonurkkaus
  • kylpyhuone
  • makuutila, joka on eriytetty oleskelutilasta esim. makuualkovilla
  • henkilökohtaiset säilytystilat
  • lisäsäilytystilat jos henkilöllä on apuvälineitä
  • parveke tai piha‐alue
  • riittävät viestintäyhteydet, jotka mahdollistavat turvatekniikan.

Muita yksilöllisen asumisen tunnuspiirteitä ovat mm.

  • oma postilaatikko/-luukku
  • ovikello
  • oma nimi ovessa.

Minimivaatimuksena on, että asuntoihin tehdään vähintään varaukset keittiölle/keittonurkkaukselle rakentamisvaiheessa. Ryhmämuotoisessa asumisessa tarvitaan lisäksi yhteiset keittiötilat, mutta moninkertaisten keittiöratkaisujen rakentamista tulee välttää. Asuntojen laadukas suunnittelu ja rakentaminen edellyttää asukkaiden toiveiden ja tarpeiden huomioon ottamista. Jotta asunnot voidaan suunnitella ja rakentaa laadukkaasti, pitää jo ennen suunnittelun aloittamista tietää, ketkä asuntoihin muuttavat.

Ryhmäasumista vain tarvittaessa

Laatusuosituksen lähtökohtana on, että erityisiin asumisen ratkaisuihin turvaudutaan vain tarvittaessa. Silloin lähtökohtana ovat kehitysvammaisen ihmisen asumiseen liittyvät erityiset tarpeet. Vammaisuus sellaisenaan ei edellytä asumista toisten vammaisten kanssa. Asuntoratkaisut tulee toteuttaa yksilöllisesti ja käyttäjien tarpeiden mukaisesti.

Tärkeää on, että kehitysvammaisen henkilön omia elämäntapavalintoja kunnioitetaan ja niiden ilmaisua ja toteutumista tuetaan. Asunnot on rakennettava niin, että niitä on mahdollista muokata uusiin käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi yksiöt on rakennettava niin, että ne voi tarvittaessa yhdistää kaksioiksi.

Esteettömyys

Fyysisten tilojen tulee olla esteettömiä siten, että niissä on turvallista liikkua. Esteettömyyteen liittyy mm. seuraavia näkökulmia:

  • tiloissa ei ole liian suuria tasoeroja ja kynnyksiä, jotka hankaloittavat liikkumista
  • ovet ovat tarpeeksi leveät ja helposti avattavat
  • tiloihin on lisätty tarvittaessa tukikaiteita
  • keittiössä kalusteet on sijoitettu niin, ettei tarvitse kurotella
  • keittiölaitteissa on ajastimet
  • henkilökohtaiset pesutilat ovat tilavia ja ne on varustettu siten, että ne ovat turvallisia asukkaalle ja avustajalle
  • piha‐alue on esteetön ja turvallinen
  • tiloissa ja pihalla on riittävä valaistus.

Sijainti

Asuntojen keskeinen sijainti on tärkeä laatutavoite. Asuntojen tulee olla tavallisessa asuinympäristössä.

Palveluiden, harrastusten ja päivätoiminnan/työpaikan saavutettavuuden on oltava hyvä. Hyvät liikenneyhteydet julkisilla ja yksityisillä kulkuvälineillä sekä esteetön ja turvallinen lähiympäristö ovat tärkeitä laatutekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon asuntojen sijainnin valinnassa.

Pääsääntöisesti päivätoimintaa ei kuitenkaan saa sijoittaa asuntojen yhteyteen. Poikkeuksena sallitaan asuntoratkaisut, joita räätälöidään vaativaa sairaanhoidollista tukea tarvitseville kehitysvammaisille henkilöille, joille kulkeminen muualla sijaitsevaan päivätoimintaan aiheuttaa kohtuutonta rasitusta.

Kansainväliset ja kotimaiset velvoitteet

Kehitysvamma‐alan asumisen neuvottelukunnan laatima laatusuositus nojaa seuraaviin kansainvälisiin ja kansallisiin sopimuksiin ja linjauksiin:

  • YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien yleissopimus
  • Euroopan neuvoston vammaispoliittinen ohjelma
  • hallituksen vammaispoliittinen selonteko
  • valtioneuvoston periaatepäätös ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi.

YK:n vammaissopimus ja asuminen

YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien yleissopimus velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat valita asuinpaikkansa, asuinmuotonsa ja asuinkumppaninsa aivan kuten muutkin ihmiset. Sopimuksen artikla 19 tunnustaa vammaisten ihmisten yhtäläisen oikeuden elää yhteisössä ja tehdä samanlaisia valintoja kuin muutkin ihmiset. Vammaisia henkilöitä ei saa pakottaa tai velvoittaa mihinkään erityisiin asumisjärjestelyihin.

Euroopan neuvoston vammaispoliittinen ohjelma

Euroopan neuvoston (EN) vammaispoliittinen ohjelma perustuu itsenäisen elämän periaatteille sekä edellyttää valtioilta integroitumisen esteiden poistamista. Ohjelma painottaa vammaisten henkilöiden yhtäläisiä oikeuksia tehdä valintoja omassa elämässään, mm. oikeutta valita oma asuinpaikkansa.

Hallituksen periaatepäätös

Hallitus hyväksyi tammikuussa 2010 periaatepäätöksen ohjelmaksi kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi vuosina 2010‐2015. Kehitysvammaisten asumisohjelman tavoitteena on mahdollistaa kehitysvammaisille henkilöille yksilöllinen asuminen tavallisissa asuinympäristöissä ja siten vahvistaa heidän osallisuuttaan ja yhdenvertaisuuttaan.

Asunto‐ohjelman tavoitteena oli vähentää laitosasumista sekä tuottaa laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille noin 1500 asuntoa ja lapsuudenkodista muuttaville aikuisille kehitysvammaisille noin 2100 asuntoa vuosina 2010‐2015.