Etusivulle » Odottajille » Sikiön kehityshäiriöiden seulonta » Yhtenäiset seulontakäytännöt » 

Yhtenäiset seulontakäytännöt

Vuoden 2006 loppuun asti kunnat ovat voineet itsenäisesti päättää, mitä seulontoja he raskaana oleville naisille tarjoavat. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä 1.1.2007 astui voimaan valtioneuvoston asetus seulonnoista. Asetuksen mukaan kaikissa kunnissa on vuoteen 2010 mennessä oltava tarjolla samat sikiön kehityshäiriöiden seulontatutkimukset. Tällä pyritään takaamaan odottaville perheille tasa-arvoinen asema.

Asetuksen mukaiset seulontatutkimukset

  • Varhaisraskauden yleinen ultraäänitutkimus raskausviikoilla 10–14;
  • kromosomipoikkeavuuksien selvittäminen ensisijaisesti varhaisraskauden yhdistelmäseulonnan avulla (veriseula raskausviikolla 8–11 ja niskaturvotuksen mittaus yleisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä raskausviikolla 10–12) tai vaihtoehtoisesti kolmoisveriseulonta raskausviikolla 14 tai 15 ja
  • ultraäänitutkimus vaikeiden rakennepoikkeavuuksien selvittämiseksi raskausviikolla 18–21 tai raskausviikon 24 jälkeen.

Neuvonta tärkeää

Sikiön kehityshäiriöiden seulonnat eivät ole raskauden perusseurantaa, jolla pyritään varmistamaan sen normaali kulku ja synnytys ajallaan. Onkin erityisen tärkeää, että odottava perhe pohtii, mihin tutkimuksiin haluaa osallistua. Kaikki seulontautkimukset ovat vapaaehtoisia. Kehityshäiriöiden seulontaan osallistumatta jättäminen ei vaikuta mitenkään raskauden perusseurantaan.

Uusi seulontaohjelma painottaa myös neuvonnan tärkeyttä osana muita seulonnoille asetettuja laatuvaatimuksia. Ennen seulontoihin osallistumista odottavan perheen on tärkeä hahmottaa, mitkä seulonnan tavoitteet ovat ja miten ne toteutetaan. Oleellista on myös saada tietoa jatkotutkimuksista ja niihin liittyvistä haitoista. On myös tärkeää pohtia, mitä mahdollinen poikkeava löydös odottavalle perheelle tarkoittaa.

Sivu päivitetty: 12.1.2010

Anna palautetta tästä sivusta