Toimintakyvyn kuvaus ja arviointi

Toimintakyky liittyy läheisesti elämänlaadun arviointiin. Elämänlaatua arvioitaessa kiinnitetään huomiota yksilön omaan kokemukseen omasta hyvinvoinnistaan ja elämänlaadustaan. Ihmiset arvioivat omaa elämänlaatuaan ensisijaisesti ikänsä ja elämänvaiheensa mukaan, eivät mahdollisen vammansa kautta.

Toimintakykyä on syytä ajatella myös yksilön mahdollisuuksina selvitä omalle elämälleen asettamistaan tavoitteista ja toiveista. Tämä on tärkeä näkökulma erityisesti tuen tarpeita arvioitaessa. Yksilön omat toiveet ja tarpeet eivät saisi peittyä sen alle, mitä muut ihmiset ja palvelujärjestelmämme pitävät tärkeänä.

Mitä toimintakyvyn kuvaus kertoo?

Toimintakyvyn kuvauksen avulla saadaan tietoa siitä, millaista tukea yksilö tarvitsee kyetäkseen toimimaan arjessaan ja lähiyhteisössään.

On hyvä muistaa, että toimintakyvyn kuvaus tuottaa tietoa myös siitä, millaisia mahdollisuuksia henkilöllä arjessa on. Jos henkilö saa alhaisia pisteitä jostain osa-alueesta, on syytä pohtia, kertooko lopputulos henkilön taidoista ja niiden puutteista vaiko pikemminkin siitä, ettei henkilöllä ole arjessa mahdollisuuksia tehdä tiettyjä asioita.

Laaja-alainen toimintakyvyn kuvaus tuo esille myös henkilön vahvuuksia. Saadun tiedon avulla voidaan tarkastella tuen tarpeita ja tarjottavan tuen sopivuutta yksilön tarpeisiin. Näin palveluita ja voimavaroja voidaan kohdentaa paremmin.

Lue myös: Mitä kehitysvammaisuus on? Toimintakyvyn näkökulma

Ekologinen arviointi ja itsearviointi

Toimintakyky määrittyy aina suhteessa ympäristöön. Henkilöä ympäröi sekä fyysinen että sosiaalinen toimintaympäristö, ja toimintakykyä määrittää vuorovaikutus tämän toimintaympäristön kanssa.

Toimintakyvyn arviointiin liittyykin aina myös ympäristön arviointi. Se sisältää esimerkiksi fyysisen saavutettavuuden, teknisen hallittavuuden, sosiaalisen hallittavuuden sekä säännöt ja toimintatavat.

Toimintaympäristön arviointia voidaan kutsua ekologiseksi arvioinniksi. Arviointi pohjautuu ekologiseen/ekokulttuuriseen teoriaan. Ekologisessa teoriassa tarkastellaan yksilön ja ympäristön välisiä suhteita. Yksilöllä on ympärillään useita mikrosysteemejä, kuten esimerkiksi perhe, koulu ja työntekijät. Kiinnostavia ovat myös näiden ympäristöjen keskinäiset suhteet.

Toimintakykyä arvioitaessa olennaista on myös henkilön oma arvio omasta toimintakyvystään. Elin- ja toimintaympäristöä kuvattaessa keskustellaan henkilön itsensä kanssa merkityksellisistä ympäristöistä, kuten asumisesta, opiskelusta, työstä, vapaa-ajasta sekä henkilön niitä koskevista arvioista ja kokemuksista.