Toimintakyvyn näkökulma

Toimintakyvyn näkökulmassa on kysymys yksilön ja ympäristön välisestä suhteesta. Ihmisen toimintakyky näyttäytyy erilaisena eri ympäristöissä, esim. kotona, töissä ja vapaa-aikana.

Toimintakykyyn liittyvää kehitysvammaisuuden määritelmää käytetään, kun pohditaan elämänlaatua ja arjessa selviytymistä. Tässä lähestymistavassa korostetaan henkilön vahvuuksia ja voimavaroja.

Kehitysvammaisuuden teoreettinen malli

Kehitysvammaisuuden teoreettinen malli (AAMR 2002, 10), Heikki Seppälä ja Anna-Elina Leskelä-Ranta (2007).

Kehitysvammaisen ihmisen kohtaamat vaikeudet johtuvat useimmiten siitä, että hänen oma toimintakykynsä ja tilanteista nousevat vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään. Kun kehitysvammaisen ihmisen toimintakyky ei riitä tilanteista suoriutumiseen, hän tarvitsee ohjausta, apua tai hoitoa.

Toimintakyvyn käsite

Toimintakyvyn käsite voidaan määritellä eri tavoin. Toimintakyky on laaja yläkäsite, joka kuvastaa yksilön mahdollisuuksia ja edellytyksiä selviytyä arjessa. Yksi tyypillisimmistä tavoista on tarkastella toimintakykyä jakamalla se kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat

  • fyysinen toimintakyky
  • psyykkinen toimintakyky
  • sosiaalinen toimintakyky.

Listaan voidaan lisätä neljäntenä osa-alueena kokemuksellinen toimintakyky.

Toimintakyky riippuu olosuhteista

Toimintakyvyllä tarkoitetaan kykyä toimia tilanteen ja olosuhteiden vaatimalla tavalla. Toimintakyky merkitsee aina suhdetta ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä.

Toimintakyky riippuu olosuhteista. Joissakin tilanteissa ja olosuhteissa henkilö voi olla hyvin vammainen, joissakin ei lainkaan. Tämän takia eri ympäristöissä tehtävät havainnot ja arviot eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään.

Toimintakyky ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Toimintakykyyn vaikuttavat keskeisesti psykososiaaliset tekijät. Toimintakyky on siis muutakin kuin fyysinen ja motorinen toimintakyky.

Yksilön fyysinen ja psyykkinen käyttäytyminen ja toiminta mahdollistuvat ja saavat ilmenemismuotonsa vain sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutus kohdistuu sekä ulkoiseen ympäristöön että sosiaaliseen maailmaan. Siten sosiaaliset suhteet ja tukiverkot ovat toimintakyvyn kannalta ratkaisevia.

Henkilön toimintakykyä arvioitaessa kiinnitetään aina huomiota myös toimintaympäristöön. Tätä voi kutsua toimintakyvyn ekologiseksi arvioinniksi. Toimintakykyä tuetaan vaikuttamalla toimintaympäristöön sekä erilaisilla tukitoimilla. Tukitoimien ja järjestelyjen turvin annetaan mahdollisuuksia koulutukseen, asumiseen ja vapaa-ajan viettoon.

Toimintakyvyn parantaminen erilaisilla tukitoimilla

Toimintakyvyn parantaminen erilaisilla tukitoimilla, Heikki Seppälä ja Anna-Elina Leskelä-Ranta (2007).

Toimintakyky osana elämän kokonaisuutta

Henkilön kehitysvammaisuuteen liittyviä haittoja ja rajoituksia tulee tarkastella suhteessa hänen ikävaiheeseensa ja niihin kehitystehtäviin, joita siihen normaalisti kuuluu. Kehitysvammaisuus on yleensä elinikäinen, ja siksi elämänkaariajattelu on välttämätön perusta sen yksilöllisten ilmenemismuotojen pohdinnalle.

Toimintakyky ja sen rajoitukset on suhteutettava myös henkilön asuin- ja toimintaympäristöön ja niistä nouseviin haasteisiin ja vaatimuksiin. Kehitysvammainen henkilö voi olla hyvinkin toimintakykyinen omassa tutussa ympäristössään ja tuttujen ihmisten yhteisössä, mutta rajoitukset voivat olla merkittäviä tämän elämänpiirin ulkopuolella.

Osa rajoituksista voi johtua lisävammoista

Kaikkia henkilöllä ilmeneviä toimintakyvyn rajoituksia ei pidä automaattisesti selittää kehitysvammaisuudella. Puheessa ja kommunikaatiossa, aistitoiminnoissa tai motoriikassa ilmenevät ja somaattiseen tai mielenterveyteen liittyvät vaikeudet voivat heikentää psykososiaalista toimintakykyä entisestään ja estää henkilöä saavuttamasta edellytystensä mukaista elämänhallinnan tasoa.

Monet näistä haitoista tai lisävammoista ovat ainakin osittain hoidettavissa tai kuntoutettavissa. Erityisesti näkö- ja kuulovammat jäävät usein tunnistamatta ja pahentavat kehitysvamman aiheuttamia vaikeuksia.

Myös vahvuudet on tärkeä kartoittaa

Kehitysvammaisuuteen liittyvät älyllisen ja psykososiaalisen toimintakyvyn rajoitukset eivät myöskään ilmene tasaisesti kaikilla toimintakyvyn osa-alueilla. On yhtä tärkeää kartoittaa henkilön toiminnalliset vahvuudet kuin rajoitukset.

Toimintakyvyn mahdollisimman eritelty kuvaaminen on tarpeen tukitoimien ja kuntoutuksen tarpeiden määrittelemiseksi, jotta ne kohdentuisivat oikein ja olisivat tarkoituksenmukaisia.

Asianmukaisten, riittävän pitkäjänteisten ja yksilöllisten tukitoimien avulla kehitysvammaisen henkilön toimintakyky yleensä ajan mittaan paranee.

Lisätietoa 
  • AAIDD (2009) Intellectual Disability: Definition, Classification and Systems of Supports. 11th edition. Washington DC: AAIDD.
  • Markus Kaski (toim.) Anja Manninen, Pekka Mölsä (2001) Kehitysvammaisuus. WSOY.