Tulevaisuuden muistelu perheen kanssa

Aina työskentely perheen ja viranomaisten välillä ei toimi. Joskus voi tulla hankalia tilanteita, joista on vaikea päästä yhdessä eteenpäin tai on syntynyt tilanne, jossa eri työntekijöiden välinen työnjako on epäselvä.

Dialogisuuteen pohjautuva verkostokonsulttien vetämä neuvottelu on tapa ratkaista tällaisia tilanteita. Neuvottelussa tehdään aikamatka tulevaisuuteen.

– Kuopion kaupunki lähti mukaan Varhaisen puuttumisen hankkeeseen vuonna 2003. Varpu-hanketta koordinoi sosiaali- ja terveysministeriö. Stakes puolestaan vastasi hankkeen kuntapalveluja koskevasta osuudesta. Kuopiossa Stakes koulutti yhteensä 28 verkostokonsulttia. Heistä muodostui Kuopioon verkostokonsulttipankki. Pankista voi tilata konsultin vetämään neuvottelun, hankkeen koordinaattori Tarja Jääskeläinen Kuopion kaupungista kertoo.

Hankkeessa on kehitelty viisi työmenetelmää: asiakas-, viranomais- ja suunnittelupalaverit sekä alue- ja teemaneuvonpidot. Tässä kirjoituksessa keskitytään vain asiakaspalavereihin.

Työntekijällä huoli perheestä

Asiakaspalaveri sopii tilanteisiin, jossa työntekijällä on huoli perheestä. Tuntuu, että oman työn keinoin ei pysty tukemaan perhettä riittävästi. Ja on tunne, ettei tiedä, mitä muut yhteistyökumppanit tekevät tai yhteistyö ei tunnu sujuvan. Asiakaspalaverilla pyritään monipuolistamaan näkökulmia, luomaan tulevaisuuden uskoa, tekemään realistisia tulevaisuuden suunnitelmia sekä selkiyttämään työnjakoa eri viranomaistahojen välillä. Neuvottelumalli ei sovi akuuttien kriisien hoitoon.

– Käytännössä työntekijä, joka kokee tarvitsevansa asiakaspalaveria, soittaa verkostokonsulttipankkiin ja tiedustelee vapaina olevia konsultteja. Koordinaattori etsii sopivat konsultit. Konsultteja tulee aina olla paikalla kaksi, joilla kummallakaan ei saa olla suhdetta asiakkaaseen. Koordinaattori voi lähettää paikalle esimerkiksi päivähoidon ja terveydenhoidon henkilökuntaa konsulteiksi. Tällä pyritään tasapuolisuuteen paikalla olevien välillä, Jääskeläinen kertoo.

Työntekijä myös nimeää koordinaatorille palaverin aiheen. Se voi olla esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen koulunkäynnin aloittaminen.

– Usein vaikein tehtävä on nimetä selkeää aihetta palaverille. Asioita voi olla paljon tai huoli voi olla epämääräinen. Koordinaattori auttaa työntekijää nimeämään aiheen. Joskus työntekijällä voi olla jokin piilotavoite palaverille, esimerkiksi hän haluaisi runtata läpi jonkin päätöksen. Se ei kuitenkaan sovi tällaiseen tilanteeseen.

Työntekijän tehtävään kuuluu yhdessä perheen kanssa sopia, ketkä kutsutaan paikalle. Myös perheen läheisistä kutsutaan paikalle kaikki, jotka he nimeävät. Jos perhe ei halua paikalle tiettyjä viranomaisia, heitä ei kutsuta. Tosin jos ryhmästä puuttuu asialle erityisen tärkeä viranomainen, se voi vaikeuttaa päätösten tekoa myöhemmässä vaiheessa.

Työntekijä kutsuu osallistujat palaveriin, varaa kokouspaikan, kertoo palaverin tarkoituksen, konsulttien roolin ja neuvottelun keston. Neuvotteluun tulee varata aikaa noin kolme tuntia.

Konsultit huolehtivat kokouksen kulusta

Kun kaikki ovat kokoontuneet yhteen, konsultit kertovat, miten palaveri etenee ja muistuttavat keskeisimmistä pelisäännöistä. Neuvonpidossa konsulttien tehtävänä on esittää kysymyksiä, pitää sovitusta kokousrakenteesta kiinni ja huolehtia, että aikataulu pitää. Konsultit eivät neuvo, eivätkä kommentoi asiaa. He kirjaavat kunkin osallistujan keskeiset ajatukset kaikkien nähtäville.

Palaverissa ei nimetä yhteistä ongelmaa eivätkä osallistujat tuo omaa ongelmaansa esiin. Siellä ei myöskään jaeta tehtäviä toisille, mikä on usein tapana tällaisessa moniammatillisten tiimien työssä.

Konsultit esittävät koollekutsutuille kysymyksiä. Palaverissa tehdään aikamatka tulevaisuuteen.

Perheenjäsenille ja heidän läheisilleen esitetään kolme kysymystä:

  1. Vuosi on kulunut ja asiat ovat hyvin. Miten ne sinun kannaltasi ovat?
  2. Mitä sinä itse teit hyvään tilanteeseen pääsemiseksi ja mistä/keneltä sait tukea?
  3. Mistä olit huolissasi "silloin vuosi sitten" ja mikä sai sinun huolesi häviämään?

Viranomaisille esitetään kaksi kysymystä:

  1. Kuten kuulitte, asiat perheessä ovat nyt aika hyvin. Mitä sinä teit tämä myönteisen kehityksen tueksi?
  2. Mistä olit huolissasi "silloin vuosi sitten" ja mikä sai sinun huolesi häviämään?

Neuvottelussa jokainen puhuu asiasta omasta näkökulmastaan, eivätkä toiset saa puuttua tai kommentoida toisten asioita. Tavoitteena on huolen jäsentäminen. Työntekijän alun alkaen nimeämä huoli on saattanut muuttua palaverin lopulla aivan toiseksi.

– Neuvottelussa pyritään luomaan toivoa ja suunnitellaan konkreettisia tukitoimia, Jääskeläinen kertoo.

Lopuksi kootaan yhteen keskustelun pohjalta suunnitelma, johon kaikki osapuolet voivat sitoutua. Palaverin lopuksi voidaan myös varata perheelle aika, jolloin voidaan tehdä tarvittavia päätöksiä.