Vaikeimmin vammaisten päätöksenteon tukeminen

Jokainen, myös kaikkein vaikeimmin kehitysvammainen ihminen pystyy tekemään valintoja ja päätöksiä, mikäli hän saa siihen riittävästi tukea ympäristöltään.

Päätöksentekokyky ei ole jotakin jota henkilöllä joko on tai ei ole, vaan kyse on jatkumosta, joka etenee reaktiivisesta päätöksenteosta yhä aktiivisempaan mielipiteenilmaisuun.

Päätöksentekokyvyn jatkumo

Varhaisin taso: kumppanin merkitys korostuu

Varhaisimmalla päätöksentekokyvyn tasolla kumppaneilla on erittäin aktiivinen rooli. Kumppanit joutuvat tekemään paljon tulkintoja sen varassa, miten hyvin he tuntevat henkilön ja osaavat tulkita hänen viestejään. Henkilö voi kieltäytymällä tai hyväksymällä vaikuttaa arjessaan esiin tuleviin tilanteisiin, jos kumppanit ottavat hänen mielipiteensä huomioon.

Kumppanit voivat esimerkiksi muokata tilanteita toisenlaisiksi, jos he huomaavat, että henkilö ei pidä tietystä asiasta (esim. ahdistuu meluisassa tilanteessa, sylkee pois hänelle tarjotun ruoan jne.) tai tarjota hänelle vaihtoehtoja, joista henkilö on osoittanut selvästi pitävänsä (esim. aktivoituu tietystä musiikista, nauraa kun häntä kutitetaan jne.).

Toinen taso: valintoja eri vaihtoehtojen välillä

Seuraavalla päätöksentekokyvyn tasolla oleva henkilö kykenee valitsemaan hänelle tarjotusta kahdesta tai useammasta vaihtoehdosta mieluisimman. Kyse on edelleen reaktiivisesta päätöksenteosta, koska mahdollisuus päättää riippuu kumppanin tarjoamista vaihtoehdoista. Päätöksiä tehdään edelleen tässä ja nyt -tilanteissa.

Merkkien, kuvien tai muiden symbolien ymmärtäminen auttaa henkilöä tekemään myös välittömän tilanteen ulkopuolisia valintoja (esim. mitä haluan tehdä huomenna).

Mitä abstraktimmasta tai monimutkaisemmasta päätöksestä on kyse, sitä suurempi merkitys on sillä, miten hyvin kumppanit tuntevat henkilön ja hänen mieltymyksensä ja miten he osaavat sen perusteella päätellä hänen mielipiteensä.

Kolmas taso: aktiivista ja oma-aloitteista päätöksentekoa

Kolmannella päätöksentekokyvyn tasolla henkilö kykenee yhä aktiivisempaan ja oma-aloitteisempaan päätöksentekoon eikä hän ole enää riippuvainen kumppaneiden hänelle tarjoamista vaihtoehdoista. Henkilö kykenee kertomaan, mitä asioita hän pitää tärkeänä ja mitä hän haluaa tehdä tai muuttaa omassa elämässään.

Edelleen voi tulla vastaan tilanteita, joissa hän tarvitsee kumppaneidensa tukea asian ymmärtämiseen, erilaisten vaihtoehtojen pohtimiseen ja päätöksen toteuttamiseen.

Pienten ja suurten päätösten tukeminen yhtä tärkeää

Itsemääräämisen ja päätöksenteon tukeminen ei ole jotain, jota on tarpeen tehdä vain tietyissä ennalta sovituissa tilanteissa, kuten palvelusuunnitelmakokouksissa tai elämän suurissa muutostilanteissa, vaan kyse on myös jokapäiväisistä valinnoista.

Itsemääräämisoikeuden tukeminen kannattaa aloittaa henkilölle tärkeiden asioiden kartoittamisesta, häneen tutustumisesta. Millainen ihminen hän on, mitä hän tekisi mieluiten, jos hänellä ei olisi vammaa? Pitääkö hän vauhdista, jännityksestä ja voimakkaista äänistä vai onko hän kulinaristi, jonka elämän nautinnot liittyvät hyvään ruokaan? Millaisista aistimuksista hän pitää? Tykkääkö hän katsella asioita, tunnustella, maistella, haistella vai kokea liikkeen avulla?

Kaikkea tätä tietoa voi käyttää arjen tilanteiden muokkaamiseen ja varmistaa, että henkilön saa toteuttaa itseään ja elää itsensä näköistä elämää. Kyse voi olla pieniltä tuntuvista asioista ja muutoksista, mutta niillä voi olla elämänlaadun kannalta suuri merkitys.

Mitä suuremmasta päätöksestä on kyse, sitä tärkeämpää on, että vaikeimmin kehitysvammaisen ihmisen lähipiiriin kuuluvat, hänelle tärkeät ja hänen viestinsä hyvin tuntevat ihmiset kokoontuvat pohtimaan päätöstä yhdessä. Päätöksenteon tukeminen on prosessi, joten on tärkeää, että kaikki sitoutuvat siihen ja osallistuvat yhteisten suunnitelmien tekemiseen.

Vinkkejä vaikeavammaisten henkilöiden päätöksenteon tukemiseen

  1. Mikä päätettävä asia on? Miksi ja kenelle asia on tärkeä?
  2. Mitä tiedämme hänestä nyt? Mikä hänelle on tärkeää ja miten hän kertoo sen meille? Tarvitsemmeko lisää yhteistä aikaa, tietoa ja kokemuksia, jotta todella tiedämme hänen mielipiteensä?
  3. Mitä vaihtoehtoja asiaan liittyy? Onko hänellä kokemuksia näistä asioista vai olisiko niihin syytä tutustua ensin yhdessä? Miten esitämme vaihtoehdot hänelle?
  4. Miten varmistamme, että meillä on riittävä tieto hänestä? Mitä välineitä meillä on havaintojemme dokumentointiin (esim. havainnointilomakkeet, kommunikointipassi, valokuva- tai videokoosteet)?
  5. Miten toteutamme päätöksen siten, että hänen mielipiteensä toteutuu? Mitä riskejä asiaan mahdollisesti liittyy? Mitä tukea hän tarvitsee päätöksen toteuttamiseen?
Lisätietoa