Vanhempien rooli

Murrosikäisen nuoren elämään kuuluu oman identiteetin etsintä, vanhemmista irrottautuminen ja seksuaalisuuden haltuunotto. Nykyisin yhä useammat kehitysvammaiset nuoret viettävät aikaa yhdessä omien kavereidensa kanssa. Ikätovereiden seura ja läheiset ystävät ovatkin nuorten hyvinvoinnin tärkeitä kulmakiviä.

Ystävyyden ylläpitoon useimmat kehitysvammaiset tarvitsevat aktiivista tukea. Se voi tarkoittaa esimerkiksi tapaamisten järjestämistä tai keskinäisen vuorovaikutuksen tukemista. Kehitysvammaiset nuoret saattavat tarvita esimerkiksi aikuisia selvittämään riitoja huomattavasti pidempään kuin vammattomat nuoret.

Nuoret tarvitsevat myös tilaisuuksia ja tilanteita, jossa he voivat tutustua toisiinsa ja olla yhdessä ilman omien vanhempiensa valvontaa.

Kehitysvammaiselle lapselle on olennaista, miten vanhemmat ja aikuiset pystyvät tukemaan ja ohjaaman jo varhaislapsuudessa sosiaalisten taitojen oppimista. Tutkimusten mukaan tämä ei tapahdu spontaanisti, vaan vaatii kasvattajien aktiivista tukea ja ohjausta.

Vanhemmilta tuki ja ohjaus vaatii herkkyyttä, kykyä vastavuoroisuuteen, tunneilmaisun säännönmukaisuutta, kohtuullista kontrollia ja tilanteen mukaisten keskustelu- ja neuvottelustrategioiden käyttöä.

Vanhempien rooli ns. erilaisen lapsen kaverisuhteiden säätelyssä on tutkimusten mukaan kuitenkin usein pikemminkin kontrolloiva kuin ohjaava. Jos lapsen sosiaalisessa käyttäytymisessä on puutteita tai ongelmalliseksi koettuja piirteitä, vanhemmat voivat reagoida näihin kontrolloimalla lapsen kontakteja ikätovereihin.  Esimerkiksi kehityksessään lievästi viivästyneiden lasten elämän usein todettu kotikeskeisyys voi johtua osittain myös vanhempien toiveesta suojautua harmeilta ja kiusaantumiselta, mitä lapsen sosiaalinen kömpelyys aiheuttaa.

Lisätietoa 
  • Vesa Närhi, Heikki Seppälä & Pekka Kuikka (toim.) 2010. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Niilo Mäki Instituutti.
  • Turvataitoa, Kehitysvammaisten Tukiliitto