Varsu-arviointimenetelmä

Varhaisen oppimaan ohjaamisen suunnitelma eli Varsu on arviointimenetelmä, jossa vanhemmilla ja eri työntekijöillä on tasavertainen suhde arvioitaessa lapsen kehitystä. Lapsen vanhemmat, päivähoitohenkilöstö ja tarvittaessa muut lapsen ja perheen kanssa työskentelevät ammatti-ihmiset voivat arvioida lapsen kehitystä eri osa-alueilla.

Arvioitavista alueista vanhemmat ja ammatti-ihmiset voivat valita yhdessä ne alueet, joissa lapsi tarvitsee tukea. Niitä voivat olla esimerkiksi hienomotoriikka, karkeamotoriikka, omatoimisuustaidot, kognitiiviset taidot, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen kommunikaatio.

Varsun avulla on mahdollista arvioida sekä kehitysvammaisten lasten että sellaisten lasten kehitystä, joilla on lievempiä kehitysviiveitä. Suoritetun arvioinnin pohjalle laaditaan suunnitelma toimintaperustaisesta lapsen kehityksen tukemisesta luontevissa arjen leikki- ja toimintatilanteissa.

Erityislastentarhanopettaja Ritva-Liisa Pennanen Kiuruveden kunnasta on kouluttautunut käyttämään Varsu-arviointimenetelmää.

"Mielestäni Varsu on mainio apuväline, kun suunnataan lapselle opetusta ja tukea. Siinä vanhemmat miettivät, mitä lapsi osaa kotona, ja päiväkodin henkilökunta miettii puolestaan, mitä lapsi osaa hoidossa. Myös muut tarvittavat työntekijät voivat tarvittaessa arvioida lapsen kehitystä. Niitä voivat olla esimerkiksi puheterapeutti ja fysioterapeutti", erityislastentarhanopettaja Ritva-Liisa Pennanen kertoo.

Lapsen taidot ovat erilaisissa ympäristöissä erilaisia. Joku lapsi voi kommunikoida kotona turvallisessa ympäristössä huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi päiväkodin suuressa ryhmässä. Toisaalta päivähoidossa lapsi suoriutuu joissakin taidoissa, esimerkiksi omatoimisuustaitoihin kuuluvassa ruokailussa taitavammin kuin kotona, koska ympärillä on muita lapsia antamassa esimerkkiä.

Pennanen pitää Varsun vahvuutena vanhempien aktiivisen roolin korostumista. Varsussa vanhempien käytössä olevat lomakkeet ovat arkikielisiä. Niissä ei käytetä vaikeita ammatti-ihmisten termejä vaan vanhemmille tuttuja käsitteitä, esimerkiksi "Meneekö lapsi leikkimään toisten lasten kanssa?"

Kun vanhemmat saavat vastata tuttuihin, omaan arkeensa liittyviin kysymyksiin, ovat he myös yhteisissä keskusteluissa aktiivisemmassa roolissa.

Arki kuntouttaa lasta

Kun päivähoidon työntekijät, vanhemmat ja muut tarvittavat yhteistyökumppanit ovat täyttäneet lomakkeensa, kokoonnutaan yhteiseen keskusteluun tarkastelemaan lapsen taitoja eri ympäristöissä. Usein vanhemmilla on lapsesta syvempää tietoa kuin esimerkiksi terapeuteilla, jotka näkevät lasta vain hyvin harvoin. Vanhempien tieto on äärimmäisen tärkeää esimerkiksi puheterapeutille, joka muun muassa suunnittelee ja ohjaa vanhempia harjaannuttamaan taitoja. Vanhempien antama tieto on tärkeätä myös päivähoidon työntekijöille lapsen ohjaamisen suunnittelemiseksi.

"Yhteisen palaverin päämääränä on sopia, miten vanhemmat ja työntekijät kukin omassa ympäristössään voivat toteuttaa kuntouttavaa toimintaa. Kuntoutus tapahtuu tavallisten arjen puuhien yhteydessä, joissa lapselle tulee eteen runsaasti luontevia tilanteita kehittymässä olevien taitojen harjoittelemiseksi. Sellainen tilanne voi olla esimerkiksi takin napittaminen, vaatteiden riisuminen tai leikkiminen toisten lasten kanssa. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, että hallintaan saadut taidot siirtyvät esimerkiksi kodista päiväkotiin. Siihen tarvitaan kokoaikaista vuoropuhelua päiväkodin ja vanhempien välillä", Pennanen muistuttaa.

Tärkeää on luottamus vanhempien ja työntekijöiden välillä

Ei ole itsestään selvää, että vanhempien ja työntekijöiden välille syntyy avoin ja luottamuksellinen suhde.

"Nykyisin puhutaan kasvatuskumppanuudesta. Sillä tarkoitetaan vanhempien ja työntekijöiden välistä kumppanuutta, jossa kaikilla osapuolilla on jaettu vastuu lapsen kehityksestä. Se myös korostaa vanhempien asiantuntijuutta suhteessa muihin asiantuntijoihin. Jotta kumppanuus voisi syntyä, se edellyttää työntekijöiltä perheen asiantuntijuuden arvostamista, kykyä kuunnella, mitä perhe viestii ja antaa perheelle tilaa tehdä omia ratkaisuja. Rehellistä ja avointa keskustelua tarvitaan myös silloin, kun työntekijä näkee vanhempien ratkaisujen olevan ristiriidassa lapsen tervettä kehitystä ja kasvua ajatellen. Nykyisin ei enää katsota, että kerran viikossa tapahtuva terapia olisi lapselle riittävä, vaan kuntoutus on osa jokapäiväistä arkea. Joskus vanhemmat toivovat, että asiantuntijat voisivat konkreettisemmin osallistua perheen kohtaamien pulmien ratkaisemiseen. Asiantuntijat voivat kuitenkin antaa ainoastaan asiantuntemuksensa vanhempien käyttöön. Lopullinen vastuu ja valinta jää perheelle", Pennanen sanoo.