YK:n vammaissopimus ja itsemääräämisoikeus

Itsemääräämisestä ja vammaisten henkilöiden oikeuksista säädetään myös kansainvälisesti. Keskeinen asiakirja on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (CRPD), ns. YK:n vammaisopimus. Sopimus astui Suomessa voimaan 10.6.2016, ja siitä tuli osa Suomen kansallista lainsäädäntöä.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Vammaissopimus viitoittaa suuntaa ja sanoittaa auki yhteistä tahtotilaa. Sen avulla sanoitukset, tahto ja linjaukset muutetaan käytännön toiminnaksi.

Itsemääräämisen kysymyksiä sivutaan seuraavissa YK:n vammaissopimuksen artikloissa:

Artikla 3 säätää sopimuksen yleisistä periaatteista, kuten henkilöiden synnynnäisen arvon, yksilöllisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden kunnioittamisesta, yhdenvertaisuudesta, yhteiskuntaan osallistumisesta sekä esteettömyydestä ja saavutettavuudesta.

Artikla 5 säätää tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Kaikki syrjintä vammaisuuden perusteella on kielletty, ja vammaisille henkilöille tulee taata yhdenvertainen ja tehokas oikeussuoja syrjintää vastaan. Yhdenvertaisuutta on edistettävä, syrjintä poistettava ja lisäksi on tehtävä tarvittavat kohtuulliset mukautukset.

Artikla 12 käsittelee yhdenvertaisuutta lain edessä. Vammaiset henkilöt ovat oikeustoimikelpoisia yhdenvertaisesti muiden kanssa kaikilla elämän aloilla, ja heille on järjestettävä se tuki, jota he mahdollisesti tarvitsevat oikeustoimikelpoisuuttaan käyttäessään. Oikeustoimikelpoisuuden käyttöön liittyvissä toimissa kunnioitetaan henkilön oikeuksia, tahtoa ja mieltymyksiä. Lisäksi huolehditaan siitä, ettei niissä esiinny eturistiriitoja eikä asiatonta vaikuttamista, ne ovat oikeasuhtaisia ja kyseisen henkilön olosuhteisiin sovitettuja, niitä sovelletaan mahdollisimman vähän aikaa ja että riippumaton ja puolueeton viranomainen tai oikeuselin arvioi niitä säännöllisesti. Vammaisilla henkilöillä on oltava yhdenvertainen oikeus omistaa tai periä omaisuutta, hoitaa taloudellisia asioitaan ja saada yhdenvertaisesti esim. pankkilainoja ja muita luottoja. On myös huolehdittava siitä, ettei vammaisilta henkilöiltä mielivaltaisesti riistetä heidän omaisuuttaan.

Artikla 14 säätää henkilön vapaudesta ja turvallisuudesta. Vammaisten henkilöiden tulee voida yhdenvertaisesti muiden kanssa nauttia oikeudesta vapauteen ja turvallisuuteen. He eivät saa joutua laittoman tai mielivaltaisen vapaudenriiston kohteeksi. Vammaisuuden olemassaolo missään tapauksessa oikeuta vapaudenriistoon.

Artikla 15 käsittelee vapautta kidutuksesta tai julmasta, epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta tai rangaistuksesta. Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Erityisesti ketään ei saa alistaa lääketieteellisiin tai tieteellisiin kokeisiin ilman hänen vapaata suostumustaan.

Artikla 19 säärää elämisestä itsenäisesti ja osallisuudesta yhteisössä. Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertainen oikeus elää yhteisössä, jossa heillä on muiden kanssa yhdenvertaiset valinnanmahdollisuudet. Vammaisen henkilön on voitava itse valita, missä, miten ja kenen kanssa hän haluaa asua. Hänen tarvitsemansa tukipalvelut järjestetään edelleen tarpeen mukaan. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että tietty diagnoosi ei voi automaattisesti tarkoittaa jotakin tiettyä asumismuotoa, esim. ryhmämuotoista asumista. Asumismuotoa ei myöskään voida määritellä esim. vammaisuuden asteen perusteella, vaan kyse on aina yksilön omasta valinnasta. Vammaisten henkilöiden saatavilla on oltava riittävät palvelut, mukaan lukien henkilökohtainen apu. Koko väestölle saatavilla olevien yhteisön palvelujen tulee olla vammaisten henkilöiden saatavissa yhdenvertaisesti muiden kanssa ja tarvetta vastaavasti.

Lisätietoa