Yksilökeskeinen ajattelu, suunnittelu ja toiminta

Yksilökeskeinen ajattelu tarkoittaa kehitysvammaisen henkilön näkemistä yksilönä, ainutlaatuisena henkilönä, jolla on kykyjä, haluja ja tarpeita. Ajattelun keskeiset lähtökohdat ovat ratkaisukeskeisyys ja positiivisuus.

Yksilökeskeistä ajattelua voidaan avata seuraavan esimerkin kautta:

Kehitysvamma-alalla työskentelevät kokevat toisinaan ongelmaksi ihmisen liiallisen huomionhakuisuuden. Voidaan ajatella, että se kertoo esimerkiksi vanhempien liiallisesta huolenpidosta. Vanhempia saatetaan syyttää siitä, että he ovat antaneet lapselleen kaikessa periksi.

Asiaa voidaan katsoa myös toisesta näkökulmasta, jossa huomion hakeminen nähdään ensisijaisesti ihmisen tarpeena saada läheisyyttä ja/tai kokemusta siitä, että on tärkeä jollekin.

  • Henkilön huomionhakuisuus voi kertoa siitä, että henkilön elämässä on liian vähän läheisiä ja rakkaita ihmisiä tai henkilöllä ei ole riittävästi mahdollisuuksia viettää aikaa heidän kanssaan.

Tärkeää: Ajatuksemme tilanteen syistä vaikuttavat siihen, millaisia ratkaisuvaihtoehtoja löydämme. Toinen tavallinen haaste on henkilön osallistumisen lisääminen tilanteessa, jossa henkilökuntaa on liian vähän - henkilöllä ei esimerkiksi ole ketään viemässä häntä jalkapallo-otteluun. Ratkaisukeskeisessä ajattelussa ratkaisuja etsitään myös muualta kuin henkilökunnasta. Millä muilla keinoilla henkilö voisi päästä katsomaan lempijoukkueensa pelejä? Onko hänellä mahdollisuus mennä perheensä, ystävänsä, tuttavansa tai henkilökohtaisen avustajan kanssa? Vai löytyisikö lempiseurasta vapaaehtoista, jonka mukana hän pääsisi otteluun?

Tärkeää: Uudenlaisia mahdollisuuksia ja ratkaisuja voi löytyä, kun kyetään näkemään ja kaivamaan ratkaisuvaihtoehtoja myös ensimmäisenä mieleen tulevien vaihtoehtojen takaa.

Yksilökeskeinen suunnittelu

Yksilökeskeisessä elämänsuunnittelussa tehdään näkyväksi henkilön omia ajatuksia elämästään. Kehitysvammaista henkilöä tuetaan löytämään oma tapa ja tyyli elää ja ottamaan yhä enemmän vastuuta omasta elämästään ja siihen liittyvien kysymysten pohdinnasta eli suunnittelusta.

Lähi-ihmisten tehtävänä on tukea henkilöä ja etsiä keinoja, joiden avulla hänen omaa äänensä ja mielipiteensä saadaan esiin. Kehitysvammaisen henkilön voi olla vaikea ryhtyä pohtimaan omaa elämäänsä ja omia toiveitaan, etenkin, jos muut ovat aiemmin (hyvässä tarkoituksessa) tehneet päätöksiä ja suunnitelmia hänen puolestaan. Omien mielipiteiden, toiveiden ja tärkeiden asioiden selkeytyminen voi viedä pitkäänkin. Tärkeää on, että suunnittelutyö on osa arkea, jatkuva prosessi.

Yksilökeskeinen toiminta

Yksilökeskeinen toiminta tarkoittaa yksilökeskeisen ajattelun ja suunnittelun muuttumista konkreettiseksi toiminnaksi. Se tarkoittaa jokapäiväistä työskentelyä yhdessä henkilön kanssa ja sitoutumista toimimaan sen perusteella, mitä henkilö itse tavalla tai toisella omista ajatuksistaan ja toiveistaan kertoo.

Monen kehitysvammaisen arjesta puuttuu osallistuminen elämän tavallisiin asioihin. Monet auttavat kotipäivänä ohjaajaa siivoamaan oman huoneensa, mutta eivät välttämättä itse siivoa ohjaajan tukemana. Harva ostaa ruokansa itse ja valmistaa sen. Sen sijaan syömään pääsyä saatetaan odottaa pitkiäkin aikoja.

Monille kehitysvamma-alalla työskenteleville on tuttua kehitysvammaisten ihmisten vaatimattomuus ja vaikeudet valita. On vaikeaa keksiä, mitä tekisi tai mitä haluaisi, jos tietoa ja kokemusta on vähän. Osa kehitysvammaisista henkilöistä myös jännittää uusia asioita ja tapahtumia etenkin, jos taustalla on aiempia kokemuksia epäonnistumisista uusissa tilanteissa. Henkilö voi tarvita paljonkin tukea uskaltautuakseen kokeilemaan jotain uutta.

Yksilökeskeinen toiminta työotteena

Tuen tarjoamisen näkökulmasta yksilökeskeisessä toiminnassa on kyse työotteesta, jossa tuetaan henkilöä ja hänen osallistumistaan juuri hänelle parhaalla tavalla. Työotetta voisi kuvata tandem-pyörällä ajamiseksi. Henkilö ohjaa pyörää ja päättää suunnan. Muut istuvat takapenkillä ja auttavat polkemisessa silloin, kun heitä tarvitaan - kun henkilön oma ymmärrys tai taidot eivät riitä.

  • Itselle merkitykselliseen toimintaan osallistuminen ja tärkeiden ihmissuhteiden olemassaolo parantavat elämänlaatua.
  • Osallistuminen erilaisiin asioihin mahdolllistaa uusien ihmisten tapaamista, ystävyyssuhteiden luomista sekä kuulumista erilaisiin ryhmiin.
  • On tärkeää tukea ihmistä löytämään sellaista tekemistä ja sellaisia asioita, joista juuri hän pitää.

Ajattelu, suunnittelu ja toiminta

Kuva: Yksilökeskeinen työote koostuu kolmesta elementistä - ajattelusta, suunnittelusta ja toiminnasta.

Yksilöllinen aktiivinen tuki

Jotta elämä voisi muuttua, on arjessa mukana olevien ihmisten kyettävä kannustamaan ja tukemaan erilaista osallistumista sekä ihmissuhteiden luomista ja ylläpitämistä. Tällaista tuen tapaa kutsutaan aktiiviseksi tueksi tai yksilölliseksi aktiiviseksi tueksi.

Aktiivisella tuella tarkoitetaan tapaa kannustaa henkilöä tekemään yhä enemmän asioita itse kuitenkin siten, että henkilö saa apua ja tukea niihin asioihin, joihin hän sitä tarvitsee.

  • Lähellä olevien ihmisten keskeisin tehtävä on toimia mahdollistajina.
  • Tuki räätälöidään ihmisen tarpeisiin sopivaksi. Tuen ei tulisi määrittyä palvelusta käsin, eikä olla sidottu aikaan tai paikkaan. 
  • Jos tukea on liikaa, voi onnistumisen kokemus jäädä puuttumaan. Liian vahvalla tuella henkilö ei myöskään ota itse vastuuta tekemisestään, vaan se jää häntä tukevalle ihmiselle.
  • Jos tukea on liian vähän, se voi johtaa epäonnistumiseen ja tuottaa kokemuksia, joiden seurauksena ihminen ei enää halua osallistua.