Yksilökeskeinen työote

Kehitysvammaisen ihmisen elämän sisältö riippuu usein siitä, miten lähi-ihmiset hänen kanssaan toimivat ja miten hänen tarvitsemansa tukipalvelut on järjestetty.

Kehitysvammaiselta ihmiseltä voi puuttua aikuisen status. Hän saattaa olla loputtomiin tilanteessa, jossa muut päättävät asioita hänen puolestaan - tietävät, mikä on hänen kohdallaan hyvää elämää. Kehitysvammaisella henkilöllä ei välttämättä ole mahdollisuuksia harjoitella päätösten tekemistä eikä päättää sellaisistakaan asioista, joista hän kykenisi päättämään, joko yksin tai tuetusti.

Vammaisuus nähdään nykyisin ihmisoikeuskysymyksenä. Tämä näkökulma velvoittaa yhteiskuntaa ja lähi-ihmisiä etsimään arkeen sellaisia ratkaisuja, jotka eivät sodi ihmisten yleisiä oikeuksia vastaan. Esimerkiksi asumispalveluissa se tarkoittaa sitä, että kehitysvammaisella ihmisellä on oltava todellisia mahdollisuuksia valita asuinpaikkansa ja asuinkumppaninsa. Tämä ei kuitenkaan vielä Suomessa toteudu.

On ihmisen perusoikeus tulla kohdelluksi itsenäisenä henkilönä, jolla on valinnanvapaus omassa elämässään ja mahdollisuudet osallistua yhteiskunnan toimintaan aktiivisena kansalaisena. Se on myös yksilökeskeisen työotteen ydintavoite.

Yksilökeskeisessä työotteessa etsitään ihmisen voimavaroja, ja se perustuu positiiviseen ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun: vastaan tuleviin tilanteisiin etsitään ratkaisuja. Olennaista on usko kykyyn löytää niitä. Ratkaisujen löytäminen ei aina ole helppoa, vaan tarvitaan ideoita, aikaa, ihmisiä sekä erilaisia keinoja ja menetelmiä. Toisinaan joudutaan hyväksymään myös epäonnistumisia, mutta niistä ei lannistuta. 

Yksilökeskeinen työote tarkoittaa työkulttuuria, jossa kaikki kohtelevat toisiaan yksilökeskeisesti:

  1. persoonana, jossa on paljon hyvää ja voimavaroja
  2. yksilönä, joka tietää, mikä on itselle hyväksi ja omassa elämässä tärkeää
  3. yhteisön jäsenenä, joka haluaa ja kykenee antamaan oman panoksensa
  4. henkilönä, joka tarvitsee toisten tukea
  5. oppijana, joka oppii kokemuksista
Lisätietoa 
  • Ashman B., Ockenden J., Beadle-Brown J. & Mansell J. (2010). Person-centred active support. A handbook. Brighton: Pavilion Publishing.
  • Bailey G. & Sanderson H. (2007). One page profile to living description.
  • Helen Sanderson Associates (www.helensandersonassociates.co.uk)
  • Mansell J., Beadle-Brown J. (2010). Person Centred Planning and Person Centred Action: A Critical Perspective. Teoksessa Cambridge P. & Carnaby S. Person Centred Planning and Care Management with People with Learning Disabilities. Jessica Kingsley Publishers. London.
  • Mansell J., Beadle-Brown J., Ashman B. & Ockenden J. (2005). Person-centred active support. A multi-media training Resource for staff to enable participation, inclusion and choice for people with learning disabilities. Brighton: Pavilion Publishing.
  • Moss K. & Wiley D. (1995). A brief guide to personal futures planning. Organizing your community to envision and build a desirable future with you.
  • O'Brien C. L. & O'Brien J. (2000). The Origins of Person-Centred Planning. A Community of Practice Perspective.
  • Pearpoint J., O'Brien J. & Forest M. (1993). Path: A workbook for planning positive possible futures. Toronto: Inclusion Press.
  • Person-centred active support (www.personcentredactivesupport.com)
  • Smull, M. & Sanderson H. (2005). Essential lifestyle planning for everyone. Helen Sanderson Associates.
  • Vesala H. (2011). "Kehitysvammaisen itsemäärääminen ja työntekijän rooli". Ketju-lehti 2/2011.