Kilpailutus
Nyt on kovasti esillä kilpailutus. Se tarkoittaa sitä, että asumispalvelut järjestävä kunta kilpailuttaa asumisyksikössä olevat asumisen palvelut. Kunta ostaa palvelut sieltä, mistä saa ne halvimmalla.
Minä ja monet kehitysvamma-alan järjestöt emme pidä kilpailutuksesta, koska se voi heikentää asumispalvelujen laatua. Palvelujen heikkenemisestä voi seurata monia asioita.
Jos esimerkiksi nyt käytät päivässä viisi vaippaa, voi niiden määrä vähentyä kahdella. Tai jos nyt käyt wc:ssä päivässä neljä kertaa, sekin voi vähentyä kahdella kerralla.
Kilpailutus voi tarkoittaa myös sitä, että minun epilepsiaa ei hoideta kunnolla tai puhevammainen ei saa tukea kommunikointiin.
Myös henkilökohtaisen avustajan tuntimäärä voi vähentyä. Jos sinä saat nyt avustajan apua 30 tuntia kuukaudessa, voi se vähentyä 15 tuntiin. Laki kuitenkin sanoo, että henkilökohtaista apua pitäisi saada päivittäisiin välttämättömiin toimintoihin kuten asumiseen, työhän tai opiskeluun. Ja sen lisäksi vielä vapaa-aikaan. 15 tuntia ei riitä ollenkaan.
Kun minä lähden reissuun, valitsen itse matkakohteeni. Etsin edullisen kohteen ja hotellin. Tai jos koen, että toinen ruokakauppa on kallis, voin vaihtaa edullisempaan ruokakauppaan. Mutta mielelläni en anna kunnan kilpailuttaa minun asumispalveluja, jos asumispalvelujen laatu kärsii, ja kun minä en ole osallinen siinä.
Jos ajattelen rahaa, voisin vaihtaa työmatkat junasta Onnibussiin. En kuitenkaan vaihda, koska junien aikataulut sopivat paremmin minun palaverien aikatauluihin.
Jos minä asun asumisyksikössä ja minun käytössä on esimerkiksi 10 rullaa wc-paperia kuukaudessa, en yhtään tykkää jos rullien määrä vähenee neljään tai viiteen rullaan kuukaudessa. Tätä kilpailutus voi saada aikaan.
Asumisen laatu on minulle hyvin tärkeä asia. Eikä se saa kärsiä kilpailutuksen vuoksi.