Oppia kantapään kautta
Onko virhe mennä mielenterveystoimiston luukulle ja saada diagnoosi sekä saada lääkkeitä? Jos ei olisi mennyt luukulle, olisi jatkanut normaalia elämää “terveen kirjoissa”. Onko keski-iän kriisi juuri valintojen tekoja, vai olisiko mahdollisesti ollut paniikkitilanne ja liikaa valvottuja öitä? Onko sairastellessa mennyt aika hukkaan? Kantapää kautta ei olisi pitänyt sairastua.
Vastaus:
Tuskinpa kukaan ottaa mielenterveystoimistoon yhteyttä huvikseen. Kyllä taustalla on aina oikea tarve saada tukea esimerkiksi ahdistukseen, masennukseen tai paniikkiin.
On totta, että joskus ihmiset toipuvat niistä omin voimin, mutta jotkut toisaalta kärsivät pitkään ilman apua. Ei henkistäkään kipua kannata kestää yksin eikä liian pitkään.
Diagnoosi ei sinällään auta toipumaan eikä kuntoutumaan. Se on vain tieteellinen nimike sille, että ihmisen mieli tuntee kipeää. Siihen, että elämä alkaisi taas tuntua paremmalta, tarvitaan muutakin.
Jos on oikein, oikein paha olla, lääkkeistä voi olla apua. Ne voivat auttaa taas pärjäämään jokapäiväisten askareiden kanssa. Mutta nekin ovat vain apuväline. Parhaimman avun saa, kun pääsee keskustelemaan tilanteestaan, vaikka sitten yhtäaikaa lääkehoidon kanssa.
Olisiko mahdollista, että pyytäisit keskusteluaikaa esim. mielenterveystoimiston sairaanhoitajalle? Se voisi olla hyvä alku.