Niskaturvotusmittaus
Alkuraskauden ultraäänitutkimuksessa voidaan mitata sikiön niskaturvotusta, tätä sanotaan niskaturvotusseulonnaksi. Lähes kaikilla sikiöillä esiintyy niskan alueella muutaman millimetrin paksuinen ihonalainen turvotus. Sen suurentuminen lisää tilastollisesti sikiön kromosomipoikkeavuuden riskiä meneillään olevassa raskaudessa.
Ultraäänitutkimuksessa selvitetään myös sikiöiden lukumäärä, elossa olo, koko ja siitä arvioitu raskauden kesto. Sikiön rakenteita tutkimalla voidaan pääpiirteissään nähdä eri ruumiinosat, kuten ylä- ja alaraajat, sydämen syke, keskushermosto ja joitakin sisäelimiä.
Miten?
Ultraäänitutkimus voidaan tehdä joko sisätutkimuksena emätinanturilla tai vatsanpeitteiden läpi.
Milloin?
Niskaturvotusmittaus voidaan luotettavasti tehdä raskausviikolla 11-13. Kromosomipoikkeamasta johtuva turvotus häviää usein neljännentoista raskausviikon jälkeen.
Mitä mittaustulos tarkoittaa?
Mittaustulosta käytetään sikiön kromosomipoikkeavuuden mahdollisuuden arviointiin. Kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyys on sitä suurempi mitä enemmän niskaturvotusta on. Useimmiten ultraäänitutkimuksessa saadut tiedot yhdistetään odottavan äidin iän kanssa seeruminäytteestä tehtyjen merkkiainemääritysten tuloksiin, joista tietokoneohjelma laskee kyseisen raskauden tilastollisen riskin sikiön Downin oireyhtymää aiheuttavaan 21-trisomiaan ja joskus joihinkin muihin kromosomipoikkeavuuksiin.
Lisääntynyt niskaturvotus voi joskus harvoin johtua jostain muusta kehityshäiriöstä kuin kromosomipoikkeavuudesta, mutta silti, jos kromosomit ovat normaalit, useimmiten syntyvä lapsi on terve. Jos sikiöllä todetaan ultraäänitutkimuksessa jokin muu löydös, joka voisi olla kromosomipoikkeavuuden aiheuttama, odottavalle äidille tarjotaan mahdollisuutta sikiön kromosomitutkimukseen. Alkuraskauden jatkotutkimus on istukkanäytetutkimus. Neljännentoista raskausviikon jälkeen tehdään yleensä lapsivesitutkimus.
Tärkeää
Ennen tutkimukseen osallistumista on tärkeää ymmärtää, että sikiöllä voidaan todeta lisääntynyttä niskaturvotusta, vaikka mitään kehityshäiriötä ei olisikaan. Turvotus kertoo vain kohonneesta poikkeavuuden todennäköisyydestä. Samoin sikiöllä voi olla jokin kehityshäiriö, vaikka niskaturvotusta ei mittauksissa esiintyisikään. Seulontoihin ja jatkotutkimuksiin osallistuminen on aina vapaaehtoista.
- Raskauden ajan ultraäänitutkimukset ja seerumiseulonnat rakenne- ja kromosomipoikkeavuuksien tunnistamisessa (pdf), FinOHTAn raportti 27/2005.
- Taipale, P. & Heinonen, S. (2001) Trisomiaseulonnan nykytila. Suomen Lääkärilehti 56, 4163-4168.
- Kääriäinen, H. (2003) Sikiön kromosomipoikkeavuuksien seulontatutkimukset. Kätilölehti (1), 19-20.
Viimeksi päivitetty 02.03.2018