Sairaudet ja seksuaalisuus

Monilla sairauksilla ja vammaisuudella saattaa olla vaikutuksia seksuaalisuuteen. Sairaudessa on useimmiten kyse elimistön tilapäisestä toiminnan häiriöistä, joka voidaan hoitamalla osittain tai kokonaan parantaa.

Vammaisuudessa sen sijaan on yleensä kyse pysyvästä tilasta, joka rajoittaa yksilön toimintaa ja selviytymistä elämässä. Vammaa ei voida parantaa, mutta vammaisen ihmisen selviytymistä voidaan tukea ja helpottaa monin tavoin.

Sekä sairaudet että vammat vaikuttavat ihmisen minäkuvaan, mikä heijastuu usein myös seksuaalisuuden alueelle. Omaa kehoa saatetaan pitää vastenmielisenä ja epäeroottisena, sekä itselle että myös toisille ihmisille.

Usein myös yhteiskunnan yleiset käsitykset ja uskomukset häiritsevät seksuaalisuuden toteuttamista. Mainonta ja viihde välittää usein kuvaa seksuaalisuudesta vain nuorten, kauniiden ja terveiden ihmisten yksinoikeutena.

Vammaisuus ei poista seksuaalisia tarpeita

Seksuaalisuus on ihmisessä oleva ominaisuus, joka ilmenee yksilössä sairaudesta tai vammasta huolimatta. Terveen ja sairaan ihmisen seksuaalisuudessa on enemmän samankaltaisuutta kuin eroavaisuutta.

Seksuaalisuus on perustarve, johon kuuluvat hellyys, aistillisuus, läheisyys ja avoimuus sekä yhteenkuulumisen, kontaktin, turvallisuuden ja fyysisen ja psyykkisen tyydytyksen tarpeet. Näiden tunteiden kokemiseen ja tarpeiden toteuttamiseen on jokaisella ihmisellä oikeus. Sairaus tai vamma voi vaikeuttaa seksuaalisuuden ilmentämistä ja toteuttamista monin tavoin mutta ei johda perustarpeen katoamiseen.

Sairaus tai vamma johtaa usein kaksoisherkkyyden ongelmaan. Olemme herkistyneitä pohtimaan ja kohdistamaan erilaisia uskomuksia (oikeita ja vääriä) sekä sairauksiin ja vammaisuuteen kuin myös itse seksuaalisuuteen. Näin syntyy tilanne, jossa epätietoisuus ja ongelma kohdistuvat yksilön kahteen samanaikaiseen ominaisuuteen; miten suhtautua vammaisen tai sairaan sukupuolisiin tarpeisiin ja sukupuolikäyttäytymiseen.

Tämä ongelma ilmenee sekä vammaisen ihmisen omaisten, hoitajien tai kumppanin pohdiskeluissa. Sairaus tai vamma voi herättää muissa epävarmuutta, sääliä ja toisinaan myös kielteisiä tunteita kuten tiedostamatonta tai tietoista vastenmielisyyttä.

Seksuaalisuus on kuitenkin yksi kaikkien ihmisten perusoikeuksista, eikä meidän tulisi estää sen toteuttamista. Tämä koskee tunteiden kokemista ja ilmentämistä, seksuaalista vuorovaikutusta sekä itsetyydytystä ja yhdyntää. Ja monissa tapauksissa myös oikeutta ja mahdollisuutta saada lapsia.

Liikuntavamma voi asettaa rajoituksia itsetyydytykselle

Liikunta- ja tukielinvammoissa, kuten CP- ja selkäydinvammoissa, asettavat liikkuvuuden vaikeutuminen ja spastisuus usein rajoituksia itsetyydytykselle ja yhdynnälle.

Oikean asennon ja liikeradan löytäminen voi olla vaikeaa ja vaatia kokeilemista, oppimista ja joskus myös apua. Tuntopuutoksien takia sukupuolielinten tunto voi olla heikko tai puuttua kokonaan. Tämä ei yleensä ole este miehillä erektion ja siemensyöksyn saavuttamiselle tai naisilla emättimen kostumiselle ja mekaaniselle toiminnalle. Tosin toiminnot voivat olla hidastuneita tai muuten vaimentuneita. Halvaukset, kuten para- ja tetraplegia, eivät ole perinnöllisiä eivätkä este lasten hedelmöittämiselle tai synnyttämiselle.

Sairaus voi muuttaa minäkuvaa

Aistivammaisten (näkö- ja kuulovammat) viestintä saattaa olla rajoittunutta, mikä vaikeuttaa tunteiden ilmaisemista ja vastaanottamista sekä vuorovaikutusta kumppanin kanssa.

Aistivammat eivät kuitenkaan vaikuta ihmisen seksuaalisuuteen vaikkakin voivat rajoittaa sen ilmentämistä. Erilaisten yleissairauksien tai niiden jälkitilojen takia vammautuneet muodostavat oman monimuotoisen ryhmänsä vammaisia. Tähän ryhmään kuuluvat erilaiset reumataudit, sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes, syöpätaudit, krooniset keuhkosairaudet, MS-tauti, Parkinsonin tauti ja joukko muita hermoston sairauksia.

Näissä tapauksissa usein aiemmin terveen ihmisen elämä muuttuu hitaasti sairauden edetessä ja seksuaalikäyttäytyminen seurailee yleistilan muutoksia. Sairaus voi johtaa erityisongelmiin sukupuolielinten toiminnassa (erektio, siemensyöksy, orgasmi, emättimen toiminta) mutta myös heikentää halua minäkuvan muuttuessa kroonisen sairauden yhteydessä.

Ongelmien taustalla monia tekijöitä

Vammaisilla ja pitkäaikaisesti sairailla ihmisillä seksuaalisten ongelmien taustalla voi olla myös seuraavia tekijöitä:

• Muuntunut, vammautunut kehonkuva ja sen heijastuminen sukupuolisuuteen.
• Alhainen itsetunto ja sen kielteiset vaikutukset kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
• Kielteinen sukupuoli-identiteetti, tavallaan mielikuva itsestään ei-eroottisena olentona.
• Päätöksenteon ja vastuun vaikeudet, jotka ilmenevät parisuhteessa toisen vammautumisen takia. Vammaisen tulee voida myös nauttia seksuaalisuudesta eikä olla vain hoidon ja hoivan kohde esimerkiksi puolison taholta.
• Seksuaalisen kokemuksen vähäisyys ja erityislaatu, etenkin kehitysvammaisilla.

Sairauksien ja vammaisuuden yhteydessä voi olla tarvetta seksuaalisuutta tukeviin terveydenhuollon erityispalveluihin, joita tarjoavat seksuaalineuvojat ja -terapeutit sekä aiheeseen perehtyneet lääkärit. Suomessa järjestetään erilaisia sopeutumisvalmennus-, pari- ja kuntoutuskursseja, joilla käsitellään myös seksuaalisuutta ja parisuhdetta.

Toisilla ilmenee myös tarvetta käyttää seksiapuvälineitä, joiden avulla itsensä tai kumppanin kiihottaminen helpottuu. Lääkärin määrääminä apuvälineet kuuluvat vammaispalvelulain mukaan korvattaviksi. Lääkäri voi tarvittaessa määrätä myös lääkehoitoa esimerkiksi erektiohäiriön hoitamiseksi.

Teksti: Kliininen seksologi Jukka Virtanen