Varhaiskuntoutus

Kun lapsella todetaan kehityksen viivästymää jollakin kehityksen osa-alueella, on viiveen syyn selvittäminen ja kehityksen tukeminen eli varhaiskuntoutus aloitettava mahdollisimman pian. Varhaiskuntoutuksen aloittamisessa ei saa jäädä odottamaan diagnoosia, vaan on tehtävä yksilöllinen kuntoutustarpeen arviointi ja toimenpiteiden suunnittelu, jota tarpeen mukaan tarkennetaan.

Vaikka diagnoosi sinänsä ei määrääkään, mitä kuntoutusta lapsi tarvitsee, voi sen löytyminen tuoda lisätietoa mm. kehitysennusteesta ja ennen kaikkea sillä on vanhemmille useimmiten suuri merkitys.

Varhaiskuntoutuksella ja -kasvatuksella tarkoitetaan niitä yksilöllisesti suunniteltuja toimenpiteitä, joiden avulla pyritään tukemaan lapsen kehitystä tavoitteena päästä niin lähelle kuin mahdollista eliniän mukaisia taitoja eri osa-alueilla. Toimenpiteet voivat käsittää esim. terapioita (esim. fysioterapiaa), päiväkotikuntoutusta tai koti- tai avohuollonohjaajan lapsen kotona antamaa kuntoutusta. Olennaista on myös vanhempien ohjaaminen niin, että he voisivat ottaa huomioon perheen arjessa lapsen kehitystä tukevia asioita.

Kehitysvammaisen lapsen varhaiskuntoutus toteutuu usein päiväkodissa. Kuntoutustyöryhmä voi suositella päiväkotia kuntoutuksellisista syistä 3-4 vuoden ikäisestä saakka.  Päiväkodeissa, joissa on erityis- tai integroituja ryhmiä, on erityislasten ohjaukseen ja hoitoon perehtyneitä työntekijöitä. Muissakin päiväkodeissa on usein kokemusta erityislapsista. Kehitysvammaiselle lapselle, varsinkin vilkkaalle ja paljon apua ja ohjausta tarvitsevalle, suositellaan yleensä henkilökohtaista avustajaa, joka käytännössä huolehtii lapsen hoidosta ja varhaiskuntoutuksen toteutuksesta saaden ohjausta esim. erityislastentarhanopettajalta.

Koti- tai avohuollonohjaus on perheiden tukemista ja kotona tai muiden omaisten luona tai tukiasunnossa asuvien kehitysvammaisten kuntoutusohjausta. Hänen tehtävänään on myös tiedottaa palveluista ja osallistua hoidon ja kuntoutuksen suunnitteluun. Kotikäynneillä hän toimii lähiohjaajana jokapäiväisten taitojen opettamisessa.

Työ painottuu varhaiskuntoutukseen, erityishuoltona annettavan opetuksen tukemiseen, päivittäisten taitojen opastamiseen, asumisvalmennukseen ja tukiasunnoissa ja perhehoidossa asuvien tukemiseen. Koti/avohuollonohjaaja saa tarvitsemansa asiakastyön ohjauksen kehitysvammapoliklinikalta. Koti/avohuollonohjaaja on parhaiten tavoitettavissa kunnan sosiaalitoimistosta. Varsinaisista varhaiskuntoutus- ja kasvatusmenetelmistä on Suomessa laajimmin käytössä Portaat-ohjelma kehityksessään yli 3-vuotiaille ja Pikku-Portaat tätä nuoremmille.

Portaat ja Pikku-Portaat

Portaat-varhaiskasvatusohjelma on ilmestynyt Suomessa v. 1986 ja on Yhdysvalloissa kehitellyn Portage Guide to Early Education -aineiston suomalainen sovellus. Pikku-Portaat Kasvamaan: syntymästä kolmevuotiaaksi varhaiskasvatus- ja varhaiskuntoutusmalli on ilmestynyt Suomessa 1996 ja se on kehitelty Portaat-ohjelman pohjalta 03-vuotiaiden varhaiskuntoutukseen.

Portaat on tavoitteellisen, vaiheittain etenevän kasvatuksen apuväline. Kasvatuksen suunnitteluun tarvitaan tietoa lapsella olevista kyvyistä sekä käsitystä kehityksen etenemisestä. Tavoitteellinen kasvatus etenee lapsen tilanteen ja toiminnan arvioinnista kehitystavoitteiden asettamiseen, tavoitteesta toimintaan tavoitteen saavuttamiseksi ja uuden arvioinnin kautta jatkuvasti uuteen tavoitteeseen ja toimintaan.

Portaat-varhaiskasvatusohjelma kuvaa lapsen kehityksen syntymästä kuusivuotiaaksi asti pieninä, toisiaan seuraavina askelina, taitoina. Taidot on luokiteltu kehityksen eri alueiksi. Ensimmäinen alue kuvaa vauvan kehitystä muutaman ensimmäisen elinkuukauden aikana. Siitä eteenpäin Portaat jakaa kehityksen viiteen alueeseen: sosiaaliseen kehitykseen, kieleen, omatoimisuuteen, kognitiiviseen kehitykseen ja motoriikkaan. Kunkin alueen taidot ovat siinä järjestyksessä, kuin ne tavallisesti lapselle ilmaantuvat.

Pikku-Portaat - Kasvamaan: syntymästä kolmevuotiaaksi on materiaalipaketti, joka tarjoaa ekologiseen lähestymiseen perustuvan varhaiskuntoutus- ja varhaiskasvatusmallin vammaisten ja/tai riskiryhmään kuuluvien lasten perheille. Varhaiskasvatusmalli on parhaiten ymmärrettävissä vertaamalla sitä perheen suojana olevaan tilkkutäkkiin.

Tilkkutäkin monet tilkut erilaisine kankaineen ja kuvioineen ovat verrannollisia monenlaisiin varhaiskasvatusprosessin kuluessa kerääntyneisiin tietoihin, perheen ja varhaiskuntouttajan välisiin keskusteluihin sekä tehtyihin havaintoihin. Kasvamaan: syntymästä kolmevuotiaaksi tarjoaa toimintamalleja, joissa perheen monilukuiset asiat ja näkökulmat yhdistyvät varhaiskasvatusprosessiksi. Malli toimii perheen itsesäätelyn pohjalta, se on luonteeltaan ekologinen ja vuorovaikutuksellinen.

Aineiston kehittämisen neljä pääperiaatetta

• Varhaiskasvatus- ja varhaiskuntoutusprosessia säätelee perhe/lähiyhteisö.
• Aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus on varhaiskasvatus- ja varhaiskuntoutusmallin ydin.
• Perheen omat perinteet, sen päivittäiset toiminnot ja leikit kuvastavat perheen elämänkuvioita, joihin malli nivelletään.
• Muistiin merkityt havainnot sekä aikuisten ja ohjaajan väliset keskustelut ovat varhaiskasvatus- ja varhaiskuntoutuspäätösten pohjana.

Varsu-arviointimenetelmä

Varhaisen oppimaan ohjaamisen suunnitelma eli Varsu on arviointimenetelmä, jossa vanhemmilla ja eri työntekijöillä on tasavertainen suhde arvioitaessa lapsen kehitystä. Varsu-arviointimenetelmässä he arvioivat lapsen kehitystä eri osa-alueilla. Arvioitavista alueista vanhemmat ja ammatti-ihmiset voivat valita yhdessä ne alueet, joilla lapsi tarvitsee tukea. Niitä voivat olla esimerkiksi hienomotoriikka, karkeamotoriikka, omatoimisuustaidot, kognitiiviset taidot, sosiaaliset taidot ja sosiaalinen kommunikaatio.

Varsun avulla on mahdollista arvioida sekä kehitysvammaisten lasten että sellaisten lasten kehitystä, joilla on lievempiä kehitysviiveitä. Suoritetun arvioinnin pohjalle laaditaan suunnitelma toimintaperustaisesta lapsen kehityksen tukemisesta luontevissa arjen leikki- ja toimintatilanteissa

Ekologinen varhaiskasvatus

Lapsi on Bronfenbrennerin (1979) mukaan osa perhesysteemiä, joka edelleen on osa laajempaa yhteiskuntasysteemiä. Lapsi kehittyy ja kasvaa jatkuvassa, molempiin suuntiin tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lapsi ja perhe ovat joko suoraan tai välillisesti yhteydessä kaikkien näiden tasojen kanssa. Kussakin perheessä ja sitä ympäröivässä yhteiskunnassa on sekä voimavaroja että rajoituksia, joita perhe pyrkii oman kulttuurinsa, arvojensa ja asenteidensa mukaan tasapainottamaan saadakseen arkielämänsä toimivaksi. Niinpä perhe lapsen ensisijaisena kasvuympäristönä ja keskeisin lapsen kehitykseen vaikuttava tekijä.

Ekologisessa varhaiskasvatuksessa pyritään alle kouluikäisen lapsen kehitysedellytyksien turvaamiseen ottamalla huomioon erilaiset perheet, niiden voimavarat, arvot, asenteet ja toimintatavat, joilla on vaikutusta lapsen kasvuolosuhteisiin ja kehitykseen.

Teksti: Neuropsykologi Kirsi Valkonen