Varhaisraskauden seerumiseulonta

Raskauden aikana naisen verenkiertoon erittyy erilaisia biologisia aineita niin istukasta kuin sikiöstäkin. Näitä äidin veren seerumin biokemiallisia merkkiaineita tutkimalla voidaan saada tietoja sikiön mahdollisista kromosomipoikkeavuuksista.

Alkuraskauden seerumiseulonnassa tutkitaan yleensä kahden eri aineen pitoisuutta. Toinen on istukkaperäinen hormoni b-hCG ja toinen raskauteen liittyvä plasman proteiini A eli PAPP-A. Näiden merkkiaineiden muutosten avulla lasketaan sikiön Downin oireyhtymän eli 21-trisomian ja joskus myös muiden trisomioiden tilastollinen todennäköisyys. Raskauden kestoon nähden pieni PAPP-A:n seerumipitoisuus ja suuri b-hCG:n pitoisuus kertovat suurentuneesta todennäköisyydestä. 

Miten ja milloin tehdään?

Seerumiseulonta on raskausviikolla 9-11 äidiltä otettava verikoe.

Seulonnan tarkkuus

Alkuraskauden seerumiseulonnan avulla löydetään noin 60 prosenttia raskauksista, joissa sikiöllä on Downin oireyhtymä. Alkuraskauden seerumiseulonta tehdään usein yhdessä niskaturvotusseulonnan kanssa. Tällöin voidaan löytää jopa 80-90 prosenttia kaikista raskauksista, joissa sikiöllä on Downin oireyhtymä. Osa näistä raskauksista menee itsestään kesken, sillä kromosomipoikkeavuudet ovat usein syynä alkuraskauden keskenmenoihin.

Jos sikiöllä todetaan seerumiseulonnan perusteella kohonnut kehityshäiriön todennäköisyys, odottavalle äidille tarjotaan mahdollisuutta osallistua istukkanäytetutkimukseen.

Tärkeää

Ennen seulontaan osallistumista on hyvä ymmärtää, että vaikka tutkimuksessa saisi seulontanegatiivisen tuloksen, sikiöllä voi siitä huolimatta olla Downin oireyhtymä. Samoin seulontatutkimuksesta voi saada positiivisen tuloksen, vaikka sikiöllä ei Downin oireyhtymää olisikaan. Tutkimus kertoo vain kohonneesta kehityshäiriön todennäköisyydestä. Vasta jatkotutkimuksessa selviää, onko sikiöllä normaalit vai poikkeavat kromosomit. Seulontoihin ja mahdollisiin tarjottaviin jatkotutkimuksiin osallistuminen on aina vapaaehtoista.