CP-vamma

CP-vamma ei ole kehitysvamma, mutta kehitysvammaisilla henkilöillä voi esiintyä CP-vammaisuutta.

CP-kirjainyhdistelmä tulee englanninkielisistä sanoista cerebral palsy. CP-vammalla tarkoitetaan sikiöaikana tai alle kahden vuoden iässä tapahtuneen aivovaurion aiheuttamaa asennon ylläpitämisen ja tahdonalaisten liikkeiden suorittamisen vaikeutta.

CP-vammaisuutta ei voida todeta vastasyntyneellä, diagnoosi edellyttää aina lapsen kehitysseurantaa. Vaikeat CP-vammat ovat tunnistettavissa jo ensimmäisten elinkuukausien aikana, mutta lievemmät muodot voivat tulla esille vasta lapsen opetellessa tasapainoa ja käden tarkkuutta vaativia suorituksia.

CP-vammojen luokittelu

CP-vammat luokitellaan kliinisen diagnoosin määräävän poikkeavan lihasjännityksen ja -toiminnan laadun, oireiden sijainnin sekä niiden vaikeusasteen mukaisesti seuraavasti:

Spastinen hemiplegia tarkoittaa kehon yhden puolen raajojen lihasjäykkyyttä. Joillakin lapsilla oireet esiintyvät selvempinä alaraajassa, joillakin yläraajassa. Hemiplegian syynä on useimmiten sikiöaikana tapahtunut aivoverenvuoto/aivovaurio. Lisäongelmana esiintyy epilepsiaa.

Spastinen diplegia tarkoittaa alaraajojen lihasjäykkyyttä. Sen aiheuttajana ovat useimmiten keskosuuteen liittyvät erityisongelmat (aivojen hapenpuute tai aivoverenvuoto). Lisäongelmana esiintyy erityisesti hahmottamiseen ja silmän ja käden yhteistoimintaan liittyviä erityisvaikeuksia.

Spastisessa tetraplegiassa lihasjäykkyyttä esiintyy koko kehossa, usein haittaavasti myös suun alueella. Tetraplegia-lapsilla on liikuntavamman lisäksi usein myös useampia muita ongelmia, kuten kommunikaatioon, syömiseen ja oppimiskykyyn vaikuttavia erityisvaikeuksia. Tetraplegian syynä on useimmiten vaikea synnytykseen liittyvä hapenpuute tai aivoverenvuoto, ja sitä esiintyy niin keskosilla kuin täysaikaisillakin lapsilla.

Atetoosi on tila, jossa esiintyy lähes jatkuvasti pieniä tai suuria tahattomia liikkeitä. Atetoottisia liikkeitä esiintyy erityisesti kasvoissa ja käsissä mutta myös vartalolla. Tahdonalainen toiminta lisää usein tahdottomia liikkeitä, mikä vaikeuttaa liikkeiden hallintaa. Puhtaan atetoosin osuus on viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta atetoosia nähdään usein lisäoireena spastisissa CP-oireyhtymissä.

Dystonia tetraplegika -muodossa esiintyy äkillisiä lihasjännityksen vaihteluja matalasta korkeaan, mistä tuleekin suomenkielinen termi "tonusvaihtaja". Vuorottelevat lihasjännitystilat voivat olla kivuliaita, ja ne häiritsevät koko kehon asennon ja liikkeiden hallintaa. Tässä oireyhtymässä esiintyy vaikean liikuntavamman lisäksi huomattavia nielemisen, puheen tuoton ja myös hengityksen vaikeuksia. Syynä on useimmiten vastasyntyneen vaikea hapenpuute.

Kuntoutus

Kuntoutuksessa tärkeintä on realististen tavoitteiden asettaminen sekä kuntoutuksen siirtäminen lapsen arkeen, jotta taitojen oppimisen kannalta välttämätöntä harjoittelua tapahtuisi riittävästi. Kuntoutuksen on oltava myös aktiivista, jotta se tuottaa tulosta. Tämä edellyttää aina lapsen omaa motivaatiota.

Tärkein yksilökuntoutusmuoto on fysioterapia. Muita tarvittavia kuntoutusmuotoja voivat olla mm. puheterapia ja toimintaterapia. Lisäksi voidaan tarvita muun muassa apuvälineitä, kirurgisia toimenpiteitä ja botuliinihoitoja.

Teksti: lasten neurologian erikoislääkäri Ilona Autti-Rämö, 2006

Lisätietoa 

Suomen CP-liitto (www.cp-liitto.fi)
Malmin Kauppatie 26
00700 Helsinki
p. (09) 5407 540

CP -oireyhtymä (www.kvtietopankki.fi)