VAMPO - Vammaispoliittinen ohjelma vuosille 2010 - 2015

Suomen vammaispoliittinen ohjelma vuosille 2010–2015 julkistettiin elokuussa 2010. Ohjelman nimenä on ”Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle”. Vammaispoliittisen ohjelman tavoitteena on turvata vammaisten henkilöiden oikeudenmukainen yhteiskunnallinen asema. Perusoikeuksien ja -vapauksien tulee koskea kaikkia ihmisiä.

Ohjelmalla halutaan turvata vammaisten henkilöiden oikeudenmukainen asema yhteiskunnassa puuttumalla epäkohtiin konkreettisin korjaus- ja kehittämistoimenpitein.

Vammaispoliittisen ohjelman taustalla on YK:n yleissopimus, Euroopan neuvoston vammaispoliittinen toimintaohjelma 2006–2015 sekä valtioneuvoston vammaispoliittinen selonteko vuodelta 2006. Vammaispoliittinen ohjelma on työkalu YK:n vammaissopimuksen kansalliselle edistämiselle ja täytäntöönpanolle.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että VAMPOn toimeenpanoa jatketaan.

Vammaispoliittisessa ohjelmassa on viisi ehdotuskokonaisuutta:

  1. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointi (säädösmuutosten valmistelu ja voimaansaattaminen).
  2. Vammaisten henkilöiden sosioekonomisen aseman parantaminen ja köyhyyden torjunta.
  3. Vammaisten henkilöiden on saatava tarvitsemansa palvelut ja niiden on oltava laadukkaita kaikkialla Suomessa.
  4. Yhteiskunnan esteettömyyden lisääminen.
  5. Vammaistutkimuksen vahvistaminen, vammaisuutta koskevan tiedon lisääminen sekä laadukkaiden menetelmien kehittäminen vammaispolitiikan tueksi.

Ohjelma on jaettu 14 vammaispoliittisesti merkittävään sisältöalueeseen, ja nämä jakautuvat edelleen 122 konkreettiseen toimenpiteeseen.
Ohjelma koskettaa kaiken kaikkiaan yhdeksää eri ministeriötä. Ohjelmaa laatimassa olivat ministeriöiden ohella Suomen vammaisfoorumi, Suomen Kuntaliitto, työmarkkinaosapuolet, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Valtakunnallinen vammaisneuvosto.

Vammaispoliittisen ohjelman ehdotukset on esitetty jäljempänä. Osa ehdotuksista on toteutettu ohjelman julkaisemisen jälkeen. Vampossa mainittu kotikuntalain uudistus toteutettiin 2011. Näin laitoksissa asuvilla vanhuksilla ja kehitysvammaisilla on oikeus valita kotikuntansa.

Kehitysvammaisten asumisen ohjelma (Kehas) on käynnissä 2010–1015. Tavoitteena on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan kehitysvammainen henkilö ei asu laitoksessa.

Ohjelmassa myös esitetään, että kuulovammaisten, kuulonäkövammaisten ja puhevammaisten henkilöiden tulkkauspalvelu on siirrettävä kunnilta Kelalle. Tämä toteutui 1.9.2010.

Eläkkeen lepäämään jättämisen käytännöt muuttuivat 1.1.2010. Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä olevat henkilöt voivat ansaita 743,38 euroa (2014) ilman että eläke täytyy jättää lepäämään.

VAMPOn ehdotukset

1. Itsenäinen elämä

Vammaisten palvelut on järjestettävä niin, että ne tukevat vammaisten henkilöiden itsenäistä elämistä. Kehitysvammaisten asumisen ohjelma on toteutettava.

2. Yhteiskunnallinen osallisuus ja osallistuminen

Vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta on vahvistettava. Vammaispalveluita on oltava saatavilla ja niiden on oltava yhtä hyviä kaikkialla Suomessa. Erityispalveluita tuotetaan silloin, kun palveluita ei ole mahdollista saada yleisinä palveluina.

3. Rakennettu ympäristö

Rakennetun ympäristön on oltava esteetön ja saavutettava. Kaikki uudet rakennukset on suunniteltava esteettömiksi ja saavutettavaksi, samoin vanhojen rakennusten esteelliset toimitilat on korjattava.

4. Liikennepalvelut

Liikennevälineiden on oltava esteettömiä ja turvallisia. Vammaisen henkilön on myös saatava tarvitsemaansa apua eri liikennevälineissä.

5. Koulutus ja opiskelu

Opiskelun on oltava esteetöntä. Vammaisille oppilaille on järjestettävä riittävästi tukitoimia. Opetushenkilökuntaa on koulutettava vammaisten oppilaiden tarvitsemasta tuesta. Lähikouluissa on oltava aamu- ja iltapäivätoimintaa vammaisille oppilaille.
Vammaisten nuorten mahdollisuuksia hakeutua koulutukseen ja työelämään on parannettava.

6. Työ

Oikeus työhön on perusoikeus. Vammaisten henkilöiden työmahdollisuuksia ja työnhakupalveluita on kehitettävä ja viranomaisten tietoa vammaisista henkilöistä työnhakijoina on lisättävä. Termistä ”vajaakuntoinen” on luovuttava.

7. Terveydenhuolto ja kuntoutus

Jokaiselle on turvattava riittävät terveys- ja kuntoutuspalvelut. Terveydenhuollon henkilöstöllä on oltava riittävästi tietoa vammaisista henkilöistä ja heidän palvelujen tarpeestaan. Kelan vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen ikäraja on nostettava 67 vuoteen.

8. Sosiaaliturva

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen on oltava sellaisia, että vammaisten henkilöiden toimeentulo ei vaarannu ja köyhyys lisäänny. Eläkkeiden on oltavia riittäviä niille vammaisia henkilöille, jotka eivät ole olleet palkkatyössä. Eläke on voitava jättää lepäämään, jos vammainen henkilö pääsee palkkatöihin.

9. Oikeusturva, turvallisuus ja koskemattomuus

Vammaisilla henkilöillä on muita suurempi riski joutua hyväksikäytön ja väkivallan uhriksi. Siksi on parannettava poliisin ja muiden viranomaisten mahdollisuuksia tunnistaa ja selvittää vammaisiin ihmisiin kohdistuvia rikoksia.

10. Kulttuuri ja vapaa-aika

Vammaisilla henkilöillä on oltava mahdollisuus osallistua julkisiin kulttuuritapahtumiin yhdenvertaisesti muiden kanssa. On tuettava vammaisia ihmisiä kulttuurin tekijöinä. Kulttuuripalveluiden on oltava esteettömiä.

11. Vammaisten henkilöiden kohtaama syrjintä

Syrjinnästä ja sen torjumiskeinoista on kerrottava eri aloilla työskenteleville ihmisille, samoin vammaisille henkilöille itselleen samoin kuin heidän perheenjäsenilleen. On huomattava, että myös esteelliset rakennukset ja palvelut ovat syrjintää.

12. Tietopohjan vahvistaminen

Vammaistutkimusta on lisättävä. Tietoa ja tilastoja vammaisten henkilöiden työnhausta ja työllistymisestä on kehitettävä.

13. Vammaispolitiikan resurssien kestävyyden turvaaminen

Vammaisten henkilöiden palvelujen on oltava laadukkaita ja saatavilla kaikissa kunnissa. Palvelujen rahoitusmallia on kehitettävä, jotta palveluiden saatavuus on mahdollista jatkossakin.

14. Kansainvälinen yhteistyö

Keskeinen kansainvälinen yhteistyön väline on YK:n yleissopimus ja se tulisi ratifioida mahdollisimman pian. Vammaisten henkilöiden itsensä on oltava mukana valtioiden välisessä yhteistyössä.