Mahdollisuus päättää itse
Nimeni on Roosa. Olen 27-vuotias. Olen asunut omassa kodissa kaksi vuotta.
Tärkeintä minulle kodissa on oma rauha ja mahdollisuus päättää itse asioistani.
Lisäksi minulle on tärkeää, että lähellä asuu kavereita ja tuttuja, ettei omassa kodissa tarvitse olla aina yksin.
Asumisharjoittelussa ryhmäkodissa
Asuin ennen vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Minusta on kuitenkin tärkeää muuttaa pois lapsuuden kodista ja itsenäistyä.
Kun muutin pois kotoani, kokeilin asumista kahdessa eri paikassa.
Ensimmäinen asumisharjoittelu oli ryhmäkodissa. En viihtynyt siellä. Minun oli turha asua ryhmäkodissa, koska osaan hoitaa asioitani itsekin.
Minulla ei ollut edes omaa asuntoa vaan pelkkä huone. Muut tilat jaettiin asukkaiden kesken.
Minua myös kiusattiin ryhmäkodissa. Minulle naurettiin
ja jos olin vessassa, toiset tulivat koputtamaan oveen,
että tule sieltä pois. En saanut olla rauhassa edes vessassa.
Tylsää ja yksinäistä
Muutin ryhmäkodista seuraavaan asuntoon, mutta asunnossa oli tylsää ja yksinäistä. Ei ollut yhtään kavereita.
Naapurissa asui tuntemattomia ihmisiä. En viitsinyt mennä koputtamaan heidän oviaan, koska en tuntenut heitä.
En myöskään uskaltanut jutella heidän kanssaan. Olen vähän ujo.
Sosiaalityöntekijä kertoi tukiasunnosta
Nykyinen kämppäni löytyi, kun sosiaalityöntekijä kertoi uusista tukiasunnoista lähellä keskustaa.
Sain tietää, että siellä olisi kavereita ja tutustumiseen saisi tukea. Sanoin, että mennään sinne, muutan heti.
Aluksi muuttaminen kyllä jännitti.
Kävimme tutustumassa muihin ennen muuttoa. Kun paikka tuli tutuksi, minusta olikin kiva muuttaa.
Tapaan naapureita asukastiloissa
Talossa, jossa nyt asun, asuu minulle tärkeitä kavereita. Osa heistä on kehitysvammaisia ihmisiä ja osa muita naapureita.
Tapaan naapureita kerrostalon yhteisissä asukastiloissa.
Olen saanut yhden naapurin koirastakin kaverin!
Koirakaveri on minulle tärkeä. Siitä tulee mieleen koirat,
joita siskollani on.
Talon alakerrassa on ryhmäkoti. Siellä on helppo käydä moikkaamassa kavereita ja ohjaajia työpäivän jälkeen.
Oman kodin rauha
Tärkeintä kodissa on, että voin itse päättää, milloin olen yksin ja milloin yhdessä muiden kanssa.
Tykkään ihmisistä, mutta jos on liikaa melua, se kuormittaa minua.
Sen takia on kiva, kun on koti, jossa on oma rauha ja jossa voin olla yksin, kun haluan.
Tukea tarpeen mukaan
Saan asumiseen ja elämään tukea.
Tuki on minulle tärkeää, koska minun on vaikea ymmärtää hintoja kaupassa tai huolehtia omasta päivärytmistä.
Myös uusiin paikkoihin kulkeminen on minulle hankalaa. Lääkärissä taas en välttämättä ymmärrä kaikkea.
Minulla käy tukiasumisen ohjaaja maanantaisin ja keskiviikkoisin. Ohjaaja tukee minua kotitöissä, asioilla käymisessä ja muissa toivomissani asioissa.
Suunnittelen oman ohjaajani kanssa kuvallisen päiväohjelman koko viikoksi. Päiväohjelman avulla tiedän, mitä minun pitää tehdä.
Kun oma ohjaajani on poissa, saan apua alakerran ryhmäkodista. Ryhmäkodin ohjaajilta voin hakea apua myös yöaikaan, jos minulle tulee hätä.
Minulla käy myös henkilökohtainen avustaja. Hänen kanssaan käyn esimerkiksi ostoksilla ja kävelyllä.
Myös omat vanhempani auttavat minua antamalla autokyytejä. Äiti auttaa myös raha-asioissa.
Päätän tekemisistäni itse
Minulle on tärkeää, että saan päättää tekemisistäni itse.
Välillä siivoan itse ja soitan äidille. Teen, mitä milloinkin haluan tehdä.
Välillä käyn lenkillä, mutta se riippuu vähän säästä. Roskatkin vien tietysti, ettei ala haisemaan.
On hyvä, kun voin tehdä asiat omassa tahdissa ilman kiirettä.
Minulla on työpaikka vanhuspuolella. Saan siitä palkkaa. Se on tärkeää.
Voin maksaa palkkarahoilla vuokrat ja sähköt ja omat ruoat. Lisäksi voin ostaa jotain kivaa sillä, mitä jää jäljelle.
Minulla on kaikki hyvin nyt. On oma kämppä ja töitä,
ihan oikeita palkkatöitä.
Mihinkään en täältä lähde.
Tarina on julkaistu alun perin artikkelissa Oma koti, oma arki – Koti kehitysvammaisten nuorten aikuisten kokemana.
Tarinan kertojan nimi on muutettu.
Lähde: Rieppo, Susanna ja Miettinen, Sonja 2024: Oma koti, oma arki – Koti kehitysvammaisten nuorten aikuisten kokemana. Teoksessa Koti elämänkulussa. Toimitus Katja Maununaho, Jenni Kulmala ja Outi Jolanki. Jyväskylän yliopisto.
Kuvat: Unsplash