Vernerin selkokieliset sivut

Kokemuksia liikunnasta

• Kädet kohti kattoa ja samba soimaan
• Keilaaminen on joka päivä erilaista
• Kävely on mukava harrastus
• Keppi ylös, keppi alas!
• Oletko pelannut Tarkkuusbocciaa?

Kädet kohti kattoa ja samba soimaan

Kokkolassa tanssitaan sambaa maanantaisin ja perjantaisin. Tunti alkaa venyttelyllä ja erilaisilla tasapainoharjoituksilla. Sitten päästään tanssimaan sambaa. Rytmikäs musiikki soi taustalla, kun ryhmän vetäjä Tanja Öljymäki näyttää ryhmälle liikkeitä. Kaikki tanssivat innokkaasti.

Samba on lähtöisin Brasiliasta, Etelä-Amerikasta. Nykyisin sambaa tanssitaan kaikkialla ja Suomessakin on jo seitsemän sambakoulua eri paikkakunnilla. Sambassa on tärkeää käsien liike, joten ryhmä heiluttaa käsiään korkealla ilmassa.

Kun tulee tauko, kysyn Marja-Terttu Paasilalta, harrastaako hän muuta liikuntaa.
– Käyn lenkillä jokaisena viikonloppuna. Sauvakävelen tuttua lenkkiä, hän sanoo.

Aila Hirvonen kertoo, ettei hän kipeän jalkansa takia pysty paljon liikkumaan, mutta sambaaminen sujuu.

Leena Aho kehuu sambaa:
– Hyvät liikkeet tässä on, kotona ei vain tule harjoiteltua.

Samba saa kaikki hymyilemään

Kokkolan Keva-palvelukeskuksessa toimii kaksi samba-ryhmää.

– Samba on monipuolista liikuntaa. Ei ole oleellista, että askeleet menevät niin kuin minulla. Kun vähän aikaa on tanssittu, kaikkia jo hymyilyttää, ryhmien vetäjä Tanja Öljymäki kertoo.

Paikallinen sambakoulu on mukana ryhmän toiminnassa. Se lainaa muun muassa tunneilla soitettavat levyt ryhmälle. Toiveena on, että tulevaisuudessa Kevan ryhmät esiintyvät sambakoululla.

Teksti ja kuva: Jaana Teräväinen

Keilaaminen on joka päivä erilaista

Keilaaja heittää pallon kohti keiloja. Kun pallo osuu hyvin, kaikki keilat kaatuvat.

– Keilaaminen kannattaa aloittaa menemällä keilakouluun, Pirjo Broman neuvoo.

Keilakouluja on keilahalleilla. Uudet kurssit alkavat yleensä syksyllä ja keväällä.

Kursseilla kokeneet vetäjät neuvovat ja opastavat aloittelijoita. Pirjo Broman osallistui tammikuussa keilauksen SM-kilpailuihin parinsa Nanni Valtosen kanssa. He ovat molemmat Imatralta, jossa kisat pidettiin. Keilauksessa ei kuitenkaan tunneta kotikenttäetua:

– Radat ovat aina erilaisia. Ratojen rasvaus muuttaa tuttuakin rataa, naiset selittävät.

Optimistiset keilaajat

Keilaus onkin joka päivä erilaista, siksi se on niin kiinnostavaa.

– Keilaajat ovat maailman optimistisimpia ihmisiä, Nanni Valtonen sanoo. Keilaaja jaksaa aina uskoa, että seuraavalla kerralla hän onnistuu vielä paremmin.

– Jos ei tällä kertaa tule kaatoja, se ei maata kaada, Pirjo Broman pohtii.

Keilaaja voi vuokrata varusteita keilahallilta. Pirjo Broman on hankkinut itselleen hyvät varusteet:

– Minulla on kaksi palloa, oma kassi, kengät ja rannetuki. Keilaaminen maksaa jonkin verran, mutta kallis harrastus se ei ole.

Kouru auttaa, jos voimat eivät riitä

SKLU:n keila-valmentaja Marjaleena Laakkonen kertoo, että keilausta voi soveltaa. Keilaaja voi esimerkiksi käyttää erityistä kahvapalloa. Keilata voi myös lattialla istuen tai maaten:

– Jokaiselle halukkaalle on löytynyt oma tapa keilata.

Keilaajien avuksi on kehitetty apuvälineitä. Kouru sopii pyörätuolikeilaajille ja sellaisille keilaajille, joilla on heikot käsivoimat.

– Jos keilaaja ei pysty itse säätämään kourua, hän voi käyttää avustajaa. Keilaaja kertoo suunnan ja avustaja kääntää kourua, Marjaleena Laakkonen kertoo.

Hanna Kuosmanen ja Sanna Saavala käyttävät kourua.

– Keilaaminen on helppoa, Sanna Saavala sanoo. Hetken mietittyään hän korjaa:

– Keilailu on hankalaa, mutta harjoittelen paljon. He harjoittelevat kerran viikossa Kuopion keilahallissa.

Teksti ja kuva: Jaana Teräväinen

Kävely on mukava harrastus

– Kävely on mielestämme mukava harrastus, kertovat Anne Vihersalo ja Jouko Harimaa.

Anne Vihersalolla on tapana kävellä noin 2 tuntia melkein joka päivä.

– Kävelen meidän kodin lähimaastossa. Joskus lenkki jää kuitenkin väliin. Se riippuu voinnistani. Huonokuntoisena en jaksa lähteä lenkillekään, Anne Vihersalo kertoo.

Kävelylenkin pituudella ei ole merkitystä.  – En ole koskaan mitannut kuinka monta kilometriä kävelen lenkeilläni.

Lenkille vapaa-aikana

Anne Vihersalon mukaan lenkille voi lähteä aina kun on vapaa-aikaa.

– Yleensä käyn lenkillä yksin. Toki työporukalla käymme joka aamu pienellä kävelyretkellä. Se kuuluu viikko-ohjelmaamme, Anne Vihersalo kertoo.

Liukkaus estää lenkille lähdön

Vihersalo jää kotiin pääkallokelillä eli silloin kun on liukasta. – Pelkään kovasti että kaadun, vaikka minulla on liukuesteet kengissä.

– Kävelysauvat ostin muutama vuosi sitten. Ne antavat lisää vauhtia eli tulee käveltyä reippaammin, Anne Vihersalo kertoo.

– Kävely on minulle hyvä harrastus musiikin kuuntelun lisäksi.

Jouko Harimaa nauttii pitkistä matkoista

Anne Vihersalon ystävä Jouko Harimaa on myös kova kävelemään.

– Kävelen sauvoilla ja ilman sauvoja. Minusta kävelysauvat ovat nykyisin varsin kohtuuhintaisia, Jouko Harimaa kertoo.

– Yleensä retkeni kestävät noin tunnin. Nuorempana olen myös juoksut ja kävelyt pitkiäkin matkoja kuten Virtasalmelta Pieksämäelle. Siinä matkaa kertyi noin 25 kilometriä.

Putkinäkö ei estä kulkemista

– Minulla on putkinäkö. Se tarkoittaa, etten näe sivuilleni vain suoraan eteeni. Se ei kuitenkaan haittaa kulkemistani, Jouko Harimaa sanoo.

Jouko Harimaa kertoo, että hänellä on hyvä kunto, ja että hän tuntee olonsa virkeämmäksi kuin ennen. Kävely on auttanut Jouko Harimaata myös korkean verenpaineen hoidossa.

Jouko Harimaa ja Anne Vihersalo suosittelevat lenkkeilyä kaikille. Se auttaa pysymään terveenä ja voimaan hyvin.

Teksti ja kuva: Niina Sillanpää

Keppi ylös, keppi alas!

– Joka kerta käyn jumpassa, kyllä tämä on mukavaa, Seija Ronkainen sanoo.

Hän osallistuu joka tiistai Tampereen kaupungin liikuntatoimen kehitysvammaisten kuntoliikuntaryhmään.

Jumppa eli kuntoliikunta kestää 45 minuuttia. Mukana on miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja.

Ryhmää vetää liikunnanohjaaja Sari Helminen:

– Teemme selkeitä perusliikkeitä, niin kaikki pääsevät hyvin mukaan. Helminen käyttää mielellään erilaisia välineitä, kuten keppejä ja penkkejä.

– Kun ryhmässä on mukana nuoria ja vanhoja, välineiden avulla jokainen löytää oman tapansa tehdä.

Välineiden avulla nuoret pojatkin saavat pitkät raajansa liikkeelle.

Tampereen ryhmä käyttää myös kuntopiiriä. Kuntopiirissä liikkuja kulkee pisteeltä toiselle ja tekee erilaisia tehtäviä. Yhdellä pisteellä roikutaan puolapuissa, seuraava voi olla vaikka hernepussin heittoa:

– Myös kuntopiirin tehtäviä on helppo soveltaa aina liikkujan mukaan, Sari Helminen kertoo.

Teksti ja kuva: Jaana Teräväinen

Oletko pelannut Tarkkuusbocciaa?

Tarkkuusboccia on mukava ajanvietepeli. Tarkkuusboccian ideana on heittää omat pallot lähimmäksi keskustaa.

Palloja on 12 kappaletta. Puolet ovat punaisia ja puolet vihreitä. Lisäksi tarvitaan maalimatto ja vierityskouru. Vierityskouru auttaa, jos on vaikeuksia heittää palloa.

Pelin kulku

Peliä voi pelata 2–12 henkilöä. Pelaajat asettuvat heittoviivan taakse. Ensimmäinen pelaaja heittää tai vierittää pallon mahdollisimman lähelle keskustaa. Seuraavat tekevät samoin. Voittaja saa pisteen jokaisesta pallosta, joka on lähempänä keskustaa kuin vastustajan pallo.

Peliä voi pelata myös joukkueena. On sallittua osua toisen pelaajan tai joukkueen palloihin. Sillä tavalla vastustajan joukkueen pallot voi saada pois keskustasta.

Peli harjoittaa muun muassa tarkkuutta ja keskittymiskykyä. Sen avulla voi myös opetella säätelemään voimiaan.

Pelin voi ostaa yrityksestä nimeltä Tevella Oy. Yrityksen verkkosivut ovat osoitteessa www.tevella.fi

Lähde ja lisätietoa: Malike, Kehitysvammaisten Tukiliitto
Lisää sovellettuja pelejä: Malikeen sivuilta www.malike.fi