Kokemuksia edunvalvonnasta
Millainen on hyvä edunvalvoja?
Kysyimme kolmelta Me Itse -yhdistyksen jäseneltä, millaisia kokemuksia heillä on edunvalvonnasta.
Kari Käkelä on tyytyväinen edunvalvojaansa
Kari Käkelä
Kari Käkelä on Sodankylästä. Hän kertoo näin:
Minulle on tärkeää, ettei edunvalvoja ole liian tiukka.
Olen aina sanonut, että minun asioihini ei tarvitse turhaan puuttua. Minulta pitää aina kysyä lupa, kun on kyse omista asioistani.
Edunvalvojani kanssa soittelemme ja puhumme raha-asioistani.
Yleensä olemme yhteydessä minun omasta aloitteestani.
On hyvä, että minulla on edunvalvoja, joka auttaa minua silloin,
kun tarvitsen apua. Hän esimerkiksi selvittää asian, jos en ole saanut palkkaani.
Tällä hetkellä asiat toimivat hyvin edunvalvojani kanssa.
Saan käyttää omat rahani
niin kuin haluan.
Toivo Huhta hoitaa raha-asiansa itse
Toivo Huhta
Toivo Huhta on Ylitorniosta. Hän kertoo näin:
Minulla ei ole edunvalvojaa, hoidan raha-asiani itse.
Olen hyvä säästämään rahaa. Maksan laskut tietokoneella,
jonka käyttämiseen saan tarvittaessa apua asuntolan hoitajalta.
Kaikki päätökset teen kuitenkin itse. Olen tyytyväinen, että saan
päättää itse omista asioistani. Olen kuitenkin valmistautunut siihen, että saatan joskus tarvita edunvalvojaa. Olen 65-vuotias
ja ikää tulee koko ajan lisää.
Voi olla, että
voin tarvita joskus edunvalvojan, jos esimerkiksi muistini heikkenee. Jos tarvitsen edunvalvojan, haluan että hän ajattelee
minun parastani ja ottaa huomioon mielipiteeni.
Edunvalvoja ei saa tehdä päätöksiä oman päänsä mukaan.
Eija Rantanen haluaisi päättää itse
Eija Rantanen
Tamperelainen Eija Rantanen kertoo omasta tilanteestaan näin:
Olen yhteydessä edunvalvojaani kerran kuukaudessa.
Puhumme raha-asioistani. Soitan hänelle, jos esimerkiksi
olen lähdössä reissuun ja tarvitsen rahaa sitä varten.
Hyvän edunvalvojan kanssa on helppo keskustella.
Edunvalvojan täytyy ymmärtää, että hän ei voi tehdä päätöksiä
minun puolestani.
Toivon, että
voisin päättää enemmän omista raha-asioistani.
Osaan säästää rahaa ja pystyisin hoitamaan asioita
enemmän itse.
Teksti: Laura Kotila ja Jaana Teräväinen
Kuvat: Laura Kotila
Juttu on julkaistu Leijassa 2/2014.