Itsensä hyväksymisestä

Kiitos kun silloin vastasit minun itseni hyväksymisasiaan.

Kirjoitin hieman miltä nyt tuntuu. Tällainen olen ja päätän, että hyväksyn sen mikä olen.

Olen nuori nainen, asun tuetusti ryhmäkodin yhteydeäsä. Minulla on keskivaikea kehitysvamma. Minun älykkyys on välillä 35-49.

Ennen olisin varmaan asunut keskuslaitoksesa. Asun kuitenkin tuetusti ja minulla on monia taitoja.

Osaan kulkea matkan toimintakeskukseen. Osan käyttää julkisia liikennevälineitä. Osaan liikkua kotikaupungissani.

Tunnen kellonajat melko hyvin.

Osaan tehdä iltapalan ja aamupalan ja helppoja ruokia.

Osaan vaihtaa puhtaat vaatteet päälleni. Osaan mennä vessaan, kun tulee hätä.

Asioita joita en osaa:

En osaa kunnolla käyttää rahaa. En tunne rahan arvoa. En osaa käyttää nettipankkia, vaikka minulla on oma kone huoneessani.

En osaa käydä vaateostoksilla, vaan ohjaajan kanssa käydään ostoksilla.

Minulla oli syksyn aikana kausi, jona en hyväksynyt itseäni. Mutta muiden kanssa puhuminen ja vahvojen puolien miettiminen sai minut taas positiiviseksi ja hyväksymään itseni.

Olen kuitenkin kaunis, nuori nainen. Ja tykkään pitää värikkäitä vaatteitta.

Ja minulla on hyviä ystäviä, jotka ovat myös kehitysvammaisia nuoria naisia ja he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen.

Vaikka minulla olisi mahdollisuus joskus asua tavallisessa kerrostalossa vammattomien kanssa, en sitä haluaisi, koska minun on hyvä olla täällä, missä asun.

Olen täällä hyväksytty yksi muiden joukossa ja minulla on vertaisia kavereita ja kukaan ei pidä minua outona, vaikka leikin prinsessaleikkejä.

Hyväksyn jatkossa sen, että olen lievästi, keskivaikeasti kehitysvammainen ja siinä ei ole mitään pahaa tai hävettävää. Ja olen yksi muiden joukossa.

Ei minun elämäni ole vaikeaa. Minun elämäni on loppujen lopuksi ihanaa.

Ja se älykkyys 47-49 on vaan numeroita. En anna sen enää rajoittaa elämääni. Se on luku vaan ja opin ja kehityn koko ajan, vaikka hitaammin kuin muut.

On kiva, kun tämä sivu on.

Vastaus:

Kiitos!

Onpa mukava kuulla, että vastauksesta on ollut sinulle apua.

Hienoa, että olet puhunut tunteistasi muiden kanssa ja pohtinut vahvuuksiasi. Mukava kuulla, että se on auttanut ja sinun on nyt parempi olla.

Osaat todella monenlaisia asioita.

Osaat myös kirjoittaa hyvin siitä, kuka sinä olet, miltä sinusta tuntuu ja mitä osaat.

Puhumisen lisäksi kirjoittaminen onkin hyvä tapa käsitellä omia tunteita.

Kun minulla on paha olla, käyn kävelyllä luonnossa, kirjoitan päiväkirjaa ja juttelen läheisten ihmisten kanssa. Nämä asiat auttavat minua.