Kuinka teatterissa esiintyjät muistavat kaiken?
Kävin tänään teatterissa ja jäin ihmettelemään, miten näyttelijät muistavat kaikki vuorosanansa? Ja sen missä kohtaa heidän pitää olla lavalla tai mitä pitää tehdä?
Elokuvaa tehtäessä kohtausta kuvataan niin monta kertaa, että se menee oikein. Teatteriesityksessä ei voida ottaa kohtausta uusiksi, jos se menee väärin. Varmasti se vaatii paljon harjoittelua, mutta kuinka he oppivat ja muistavat kaiken. Entä miten he osaavat olla reagoimatta vaikka siihen, että yleisö voi nauraa esitykselle kovasti? Minua ainakin alkaisi naurattamaan helposti, jos kuulisin yleisöstä naurua.
Vastaus:
Kysyin asiaa KOM-teatterista. Sain sieltä näyttelijä Vilma Melasniemen vastauksen.
“Harjoituksissa toistetaan vuorosanoja ja toimintaa monella tavalla. Kun asioita toistaa paljon, menevät ne niin sanottuun lihasmuistiin. Silloin asiat muistuvat mieleen automaattisesti. Vuorosanoista tulee kuin lasten loru, jonka pystyy muistamaan ulkoa, jos vain muistaa lauseen ensimmäisen sanan. Ihan kuin vaikkapa Ukko Nooa, Ukko Nooa oli kunnon mies. Kun hän meni saunaan, lauttoi laukun naulaan…”
“Näyttelijät harjoittelevat vuorosanojaan myös kotona itsekseen. Minä tyykään siivota ja opetella samalla vuorosanoja. Toistan esimerkiksi kolmea lausetta ja kun on siistiä, ovat lauseet jääneet mieleen. Pitkänkin tekstin muistaa, kun sitä harjoittelee pienissä pätkissä ja usein.”
“Oman vuoron muistaa, kun seuraa näytelmää tarkasti. Näyttämön takana onkin aina hyvin keskittynyt tunnelma. Omaa sisääntuloa edeltävää vuorosanaa sanotaan ”iskuksi”. Omasta ”iskusta” on pidettävä tarkkaan huolta. Pitää olla valmiina toimimaan kun ”isku” tulee. Sitä voi verrata siihen, kun on kalastamassa. Ongenkohoa on tarkkailtava koko ajan, jotta näkee, kun koho alkaa liikkua.”
“Nauru tarttuu, mutta se on myös lähellä muita tunteita. Jos minua alkaa naurattaa, mutta ei saisi, ajattelen jotain muuta tunnetta, jotta ei naurata. Ajattelen, että roolihenkilö on vaikka suuttunut. Joskus sitä nauraa silti, mutta niin ei voi tapahtua usein. Näytelmän idea katoaa silloin kokonaan.”