Neuropsykologinen tutkimus

FASD-lapsen varhaiskehityksessä on usein selkeitä riskitekijöitä. Riskitekijät liittyvät sekä sikiöaikaisen alkoholialtistuksen aiheuttamaan keskushermoston poikkeavaan kehitykseen että varhaisen vuorovaikutuksen ongelmiin. Näiden yhteisvaikutuksesta FASD-lapsilla on usein haasteita oppimisessa, keskittymisessä ja sosiaalisissa taidoissa.

FASD-lapsilla on tyypillisesti käytöksen, tunne-elämän ja oppimisen vaikeutta. Painotukset ja ilmenemismuodot vaihtelevat yksilöllisesti eri ikävaiheissa. Pienillä lapsilla impulsiivinen käytös voi peittää alleen muut ongelmat, jotka korostuvat vasta koulun alettua ja oppimisvaatimusten kasvaessa. Käytöksessä ja tunteiden säätelyssä näkyvät ongelmat eivät välttämättä selity pelkästään varhaislapsuuden vaikeilla kokemuksilla ja/tai puutteellisella hoivalla. Ongelmien taustalla voi olla myös keskushermoston kehityksen rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia.

Neuropsykologinen tutkimus auttaa selvittämään lapsen kokonaistilannetta. Lasten ja nuorten neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioidaan taitoja, joita lapsi tarvitsee selvitäkseen arjesta ja koulutyöstä. Tutkimuksessa selvitetään mahdollisimman laaja-alaisesti lapsen/nuoren vahvoja ja heikkoja toiminta-alueita.

Neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioidaan ensinnäkin lapsen kokonaistasoa. Yleisimmin käytettyjä menetelmiä kokonaistason arvioimiseksi ovat alle kouluikäisten ja kouluikäisten lasten kykytestit (WPPSI-III ja WISC-III/WISC-IV). Lisäksi neuropsykologiseen tutkimukseen sisältyy aina laaja perustoimintojen arviointi. Yleisimmin käytetty testi perustoimintojen arvioimiseksi on Suomessa kehitetty Nepsy II - Lasten neuropsykologinen tutkimus.

Tutkittavia perustoimintoja ovat tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen taidot, sosiaalinen havainnointi, kielelliset perustoiminnot, hienomotoriikka, nähdyn käsittely ja muistitoiminnot. Pyrkimyksenä on saada mahdollisimman kattavasti tietoa lapsen vahvoista ja heikoista osa-alueista ja niiden suhteesta oppimisprosessiin. Luku-, kirjoitus- ja laskutaidosta pyydetään tietoa opettajilta ja tarvittaessa tutkimukseen sisällytetään äidinkielen ja matematiikan luokkatasotestejä.

Neuropsykologinen tutkimus sisältää aina tiedon kokoamista ja yhdistämistä yhteistyössä muiden tahojen kanssa (vanhemmat, päiväkoti/koulu ja muu hoitohenkilöstö). Tietoa kootaan haastatteluilla, kysely- ja arviointilomakkeilla. Eniten käytetään huoltajille suunnattua Viivi (5-15) kyselylomaketta. Kyselyllä kerätään tietoa lapsen kehityksestä eri toiminta-alueilta, kuten motoriikka, toiminnan ohjaus, hahmotus, muisti, kieli, sosiaaliset taidot ja oppiminen.

Haastattelussa ja havainnoinnilla pyritään myös kartoittamaan lapsen/nuoren minäkuvaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tieto vuorovaikutussuhteista, motivaatiosta, itsetunnosta jne. on tärkeää, koska nämä tekijät vaikuttavat lapsen/nuoren kokonaistilanteeseen. Erityisen tärkeitä haastattelut, havainnointi ja kyselylomakkeet ovat silloin, kun pohditaan kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä (ADHD, Aspergerin oireyhtymä, autismin kirjon ongelmat ja Tourette-oireyhtymä).

Tutkimus aloitetaan huoltajien tapaamisella. Mikäli tutkittava on alaikäinen, keskustellaan huoltajien kanssa lapsen/nuoren tilanteesta, kehityksestä, vahvuuksista ja tuettavista puolista. Tutkimuskäyntejä on yleensä kolmesta viiteen. Yksi tutkimuskerta kestää tavallisesti 1-1,5 tuntia. Tutkimuskertojen määrässä ja kestossa huomioidaan lapsen/nuoren jaksaminen. Tutkimuksen päätyttyä huoltajien kanssa keskustellaan tutkimuksen tuloksista. Tutkimuksesta laaditaan myös kirjallinen lausunto. Tutkimukseen voi kuulua myös yhteisneuvottelu/verkostopalaveri huoltajien, opettajien ja muiden lapsen/nuoren kanssa työskentelevien ammattihenkilöiden kanssa tukitoimien suunnittelemiseksi.

Teksti

Neuropsykologit Kaisa Peltomaa ja Minna Poutanen, Kuntoutusyksikkö Nekku