Minun kokemukseni paniikkihäiriöstä
Hei
Haluan kirjoittaa paniikkihäiriöstä ja omista kokemuksistani.
Minusta mielenterveyden ongelmista puhutaan liian vähän. Haluan kertoa omista kokemuksistani ja olla vertaistukena muille, joilla on samanlaisia tunteita.
Paniikkikohtaukset
Minun paniikkikohtaukseni tulevat yllättäen, ilman varoitusta.
Kohtauksen aikana minua alkaa pyörryttää. Tulee kuuma ja kylmä hiki. Tuntuu siltä, että jotain pahaa tapahtuu tai että kaadun. Sydän hakkaa nopeasti, kädet ja jalat vapisevat.
Paniikkikohtaus tuntuu todella pelottavalta.
Kun kohtaus tulee, menen yleensä rauhalliseen paikkaan. Yritän rauhoitella kehoa ja mieltä.
Sanon joskus itselleni: ”Tämä on vain paniikkia, se menee ohi. Kaikki on kohta hyvin.”
Yritän myös havainnoida ympäristöä ja kiinnittää huomiota johonkin muuhun asiaan. Esimerkiksi lasken, montako henkaria on pukuhuoneessa. Se auttaa minua rauhoittumaan.
Aalto-ajatus
Kun kohtaus tulee, annan sen tulla.
Se on kuin aalto, joka nousee isoksi ja tuntuu pelottavalta, mutta sitten se alkaa laskea ja pienenee. Lopulta olo helpottuu.
Haluan myös sanoa tämän: paniikkikohtaukseen ei kuole.
Vaikka paniikkikohtaus tuntuu siinä hetkessä todella voimakkaalta ja pelottavalta, se menee ohi.
Puhuminen ja apu
Joskus minua pelottaa kertoa muille, että minulla on paniikkihäiriö. Olen kokenut, että kaikki eivät aina ota sitä vakavasti. Esimerkiksi työtoiminnassa ohjaajat ovat joskus vähätelleet sitä. Se tuntuu pahalta.
Paniikkikohtauksiin voi saada apua esimerkiksi terapiasta. Terapiassa ammattilainen voi auttaa ymmärtämään omaa oloa ja löytämään keinoja arkeen.
Myös terapian hakemiseen kannattaa pyytää apua.
Hyvät ja huonot päivät
Kaikki päivät eivät ole samanlaisia.
On hyviä päiviä. Silloin olo on rauhallinen ja tavallinen arki tuntuu helpolta.
On myös huonoja päiviä. Silloin voi olla levoton olo ja pelko siitä, että kohtaus tulee. Joskus kohtaus myös tulee.
Mutta huonotkin päivät menevät ohi. Ja hyvät päivät tulevat takaisin.
Et ole yksin
Haluan sanoa sinulle: Et ole yksin. Meitä on monia, jotka kamppailevat samojen ajatusten ja tunteiden kanssa.
Muista jutella turvalliselle aikuiselle ja pyytää apua.
Avun pyytäminen ei ole häpeä. Päinvastoin, se on rohkeutta. Olet rohkea, jos haet apua.
Kiitos kun luit.