Sohvaryhmässä voin olla oma itseni
Käyn Sohvaryhmässä Hyvinkään nuorisotilalla keskiviikkoisin kello 16-20. Sohvaryhmässä vietämme aikaa yhdessä, laitamme ruokaa ja pelailemme.
Sohvaryhmään on helppo mennä juuri sellaisena kuin on.
Kun menen ovesta sisään, tulee heti lämmin vastaanotto. Ohjaaja kysyy aina, mitä kuuluu ja on kiinnostunut siitä, miten meillä menee.
Sohvaryhmässä ei tarvitse peitellä tunteita tai miettiä, mitä muut ajattelevat. Siellä voin olla oma itseni. Jos ahdistaa tai masentaa, sen saa näyttää. Minun ei tarvitse esittää mitään.
Ehkä tärkeintä on ollut se, että siellä minulle puhutaan Elinana eikä diagnoosina. Se on valitettavan harvinainen tunne.
Sohvaryhmä on minulle tärkeä myös mielenterveyden kannalta.
Minulle rytmi ja rutiinit ovat tärkeitä. Sohvaryhmä on ollut osa turvallista arkea työn ulkopuolella. Keskiviikkoisin on ollut paikka, johon mennä. Silloin en jää yksin kotiin murehtimaan asioita. Sohvaryhmä on ollut jotain, mitä odottaa.
Tämän takia tieto syksyn aikataulun muutoksesta tuntui hämmentävältä ja raskaalta.
Syksystä lähtien Sohvaryhmä järjestetään keskiviikkoisin kello 13–15. Koska pääsen töistä vasta kahdelta, ehdin mukaan ehkä puoleksi tunniksi.
Tämä tuntuu surulliselta. Sohvaryhmä on ollut minulle paljon enemmän kuin vain lyhyt käynti jossain.
Ymmärrän kyllä, että taustalla ovat säästöt. Ryhmässä on käynyt viime aikoina vähemmän ihmisiä. Ja mukana on ollut myös yli kolmekymppisiä osallistujia, vaikka toiminta on tarkoitettu nuorille.
Silti tieto tuli yllätyksenä.
Ensimmäinen ajatukseni oli pelko. Pelko siitä, lisääntyykö yksinäisyyteni. Pelko siitä, mitä tapahtuu mielenterveydelle, jos arjesta katoaa turvallinen paikka.
Mietin myös muita ryhmäläisiä. Monelle tällainen toiminta voi olla viikon tärkein hetki.
Uskon, että tällaiset ryhmät vähentävät
- yksinäisyyttä
- syrjäytymistä
- päihteiden käyttöä
- ahdistusta
- masennusta.
Kaikilla ei ole ympärillään ystäviä tai paikkaa, jossa voi olla täysin oma itsensä.
Sohvaryhmässä olemme tehneet paljon yhdessä. Olemme kokanneet, pelanneet bingoa, käyneet grillaamassa ja pelaamassa pihapelejä. Erityisesti Porvoon-reissu on jäänyt mieleeni.
Pienet yhteiset hetket ovat olleet isoja asioita.
Myös ohjaajamme ansaitsee valtavan kiitoksen. Hän on jaksanut järjestää meille ohjelmaa, kuunnella meitä ja pitää ryhmää yllä silloinkin, kun osallistujia on ollut vähän.
Ohjaajasta huomaa, että hän oikeasti välittää ihmisistä. Vaikka hänelläkin on varmasti joskus huonoja päiviä, hän kohtaa meidät aina lämpimästi ja iloisesti.
Vaikka Sohvaryhmän aikataulun muutos tuntuu raskaalta, olen kiitollinen siitä, että löysin Sohvaryhmän. Se on ollut tärkeä vaihe elämässäni.
Olen oppinut Sohvaryhmässä itsestäni paljon. Sen, että uusia asioita kannattaa kokeilla, vaikka ne tuntuisivat aluksi pelottavilta. Joskus voi yllättyä iloisesti.
Jos mietit, uskallatko lähteä mukaan johonkin ryhmään tai harrastukseen, haluan sanoa yhden asian: Kannattaa kokeilla.
Et voi tietää etukäteen, millaisia ihmisiä kohtaat tai kuinka tärkeäksi paikka voi tulla. Joskus yksi ovi, josta uskaltaa kävellä sisään, voi muuttaa arkea enemmän kuin osaa odottaa.