Ensimmäinen isänpäivä ilman isää
Kohta on isänpäivä ja pian olisi minun isän syntymäpäivä ja nimipäiväkin. Joulukin on pian. Minulla ei ole kuitenkaan enää minun isää, sillä hän on kuollut.
Tuntuu pahalta, kun joka paikassa puhutaan ja kirjoitetaan, että kuinka isää voisi muistaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun en voi ostaa isälle enää lahjoja, vaikka viime vuonnakaan hän ei enää niiden päälle oikein ymmärtänyt muistisairauden vuoksi. Hän kuoli kesällä ja nyt vasta suru on tullut kunnolla mieleen kun ajattelen, että on isänpäivä ilman isää.
Mistä tämä johtuu? Olenhan jo aikuinen niin minusta minun ei pitäisi kaivata isää kuin pikkulapsi. Olen nähnyt uniakin, jossa itken ja huudan isää kun hän on unissa minut hyljännyt.
Vastaus:
Monet sanovat, että vuoden ajan suru tuntuu tuskallisimmalta. Vuodenkierrossa monet muistot nousevat mieleen: Mitä me teimme juhannuksena tai jouluna yhdessä.
Suru kertoo yleensä meille siitä mikä meille on tärkeää.
Itse muistelen mielelläni poisnukkuneita. Joskus edelleenkin kyynel nouse silmään. Nykyisin voin jo olla onnellinen, että olen saanut jakaa elämääni näiden ihmisten kanssa.
Toivotan sinulle voimia jaksaa juhlapyhien yli.