Me Itse: Asenteet näkyvät ihmisten teoissa
Tällä viikolla vietetään Kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien viikkoa. Viikon aiheena ovat asenteet.
Me kirjoittajat edustamme Me Itse ry:n läntisen Suomen
paikallisia ryhmiä.
Asenne tarkoittaa sitä, miten ihmiset suhtautuvat meihin, joilla on erityisen tuen tarve, kuten kehitysvamma tai jokin muu vamma.
Ihmisten erilaiset asenteet näkyvät heidän teoissaan ja siinä, miten he kohtaavat meidät.
Asenteet näkyvät ihmissuhteissa, töissä, opiskelussa ja muussa elämässä. Asenteet tulevat näkyviin myös monissa lyhyissä hetkissä, kun ihmiset kohtaavat.
Olemme kokeneet, että meitä ei aina oteta tosissaan. Tämä ja muut huonot asenteet johtavat siihen, että jäämme ulkopuolelle.
Onneksi vammaiset ihmiset kohtaavat myös hyviä asenteita.
Kun asenteet ovat kunnossa, meidät otetaan mukaan
ilman ennakkoluuloja. Silloin olemme mukana yhdenvertaisina ja samanarvoisina kuin kaikki muutkin.
Vaikka osa muista ihmisistä suhtautuu meihin vammaisiin ihmisiin hyvin, asenteissa on yleisesti vielä korjattavaa.
Me uskomme, että ihmisten huonot asenteet voivat muuttua paremmiksi, jos niihin puututaan ja niistä keskustellaan.
Siihen tarvitaan oikeaa tietoa esimerkiksi kehitysvammaisuudesta. Oikea tieto auttaa pääsemään eroon huonoista, vanhanaikaisista asenteista.
Mitä itse voi tehdä?
Jos kohtaa ikävän asenteen, siitä voi yrittää keskustella.
Jos kohtaat huonoa kohtelua töissä, kerro asiasta esihenkilölle.
Hänellä on velvollisuus puuttua asiaan.
Myös “sivullinen” voi puuttua huonoon kohteluun.
Voitko sinä auttaa ihmistä, joka ei pysty puolustamaan itseään?
Keskustelu ja tieto lisäävät ihmisten luottamusta toisiinsa.
Luottamus voi vahvistaa myönteistä suhtautumista.
Voimme itse vaikuttaa asenteisiin myös osallistumalla erilaisiin tapahtumiin.
Meidän ei tarvitse aina esiintyä tai järjestää ohjelmaa, vaan riittää, että olemme läsnä kuten muutkin.
Vastuu asenteiden muuttamisesta on jokaisella yhteisöllä ja ihmisellä. Vammaisten ihmisten järjestöissä me vaikutamme yhdessä siihen, että asenteet paranevat.
Yhteiskunta puolestaan on vastuussa siitä, että me saamme kansalaisina äänemme kuuluviin.
Kirjoitus julkaistiin selkolehti Leijassa numero 1/2022
Kommentoi