Kiusaamisesta
Moi kaikki
Ajattelin kirjoittaa jutun kiusaamisesta.
Miksi pitää kiusata toista?
Mun mielestä jokainen on mitä on.
Jos kiusaatte, onko teillä itsellä paha olla vai mikä on syynä?
Mua itseä on kiusattu pienestä pitäen melkein 39-vuotiaaksi asti.
Mua on kiusattu vammani takia, joka ei edes näy päällepäin.
Mutta työpaikoissa minua arvostetaan. Olen sitä kiitollinen työnantajilleni ja työkavereilleni.
Olen kiitollinen muillekin kavereilleni, joita minulla on ympäri maailmaa.
Itse arvostan sellaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät erilaisuuden ja huomioivat toisen ihmisen ja auttavat.
Olen miettinyt, miten kiusaamista voisi vähentää tai miten sen voisi lopettaa kouluissa ja työpaikoilla.
Tuli mieleen Hanna Pakarisen kappale Stop koulukiusaamiselle. Olen jakanut sitä Facebookissa.
Mutta onko muitakin tapoja?
Esimerkiksi toinen voi puolustaa kiusattua.
Minulta ei kukaan ole tullut pyytämään anteeksi kiusaamista.
Miettikää, mitä arpia ja muistoja kiusaaminen jättää. Ja miettikää sen jälkeen, mitä seurauksia kiusaamisella voi olla.
Kiusaaminen on jättänyt arpia itsetuntooni. Mutta en aio itseäni kiusaamisen takia muuttaa. Olen ystävällinen, rehellinen ja sympaattinen, vaikka minulle ollaan ilkeitä.
Itse ainakin seison heikomman puolella ja autan kiusattuja.
Ystävällisin terveisin,
Esa Peltonen