Oma kokemukseni tuetusta asumisesta
Halusin nuoresta asti oman kodin. En halunnut asumisyksikköön yhdessä muiden kanssa.
Vanhempani kuitenkin halusivat, että harjoittelen ensin itsenäistä elämää asumisyksikössä.
Aluksi tätä oli vaikea hyväksyä. Olin ehkä ennakkoluuloinen siitä, millaista asuminen yksikössä olisi. Onneksi muutos ei ollut niin pelottava kuin kuvittelin.
Yhdessä muiden kanssa
Muutin lapsuuden kodistani asumisyksikköön.
Samassa yksikössä asui moni tuttu työtoiminnasta. Sain hyviä ystäviä, jotka auttoivat arjessa.
Asumisyksikössä oli myös aina paikalla ohjaaja, jolta sai apua, jos tarvitsi.
Ohjaaja kävi luonani kerran viikossa. Silloin siivottiin, tehtiin ruokaa ja sain jutella, jos mielessä oli jotain tärkeää.
Kun muutin asumisyksikköön, huomasin nopeasti, että vanhemmat eivät olleet enää auttamassa. Vastuu asioista jäi itselleni.
Kotityöt piti tehdä itse. Piti siivota, viedä roskat ja suunnitella ruoka.
Lisäksi piti harjoitella rahankäyttöä. Piti myös osata nousta aamulla ylös ja lähteä ajoissa työtoimintaan.
Aluksi tämä tuntui vaikealta, mutta opin paljon itsenäisestä arjesta ja vastuusta.
Itsenäisempi asuminen
Asumisyksiköstä muutin Lepovillaan. Se oli itsenäisempi asumismuoto. Ohjaajat olivat lähellä, mutta yövalvontaa ei enää ollut.
Lepovillassa asui enemmän vanhuksia ja ilmapiiri oli vähän laitosmainen.
Oma koti
Monien keskustelujen ja pitkän yrittämisen jälkeen pääsin lopulta muuttamaan omaan vuokra-asuntoon Hyvinkäälle.
Moni ei uskonut, että pärjäisin ilman valvontaa, mutta pidin pääni ja onnistuin.
Tällä hetkellä kotonani ei käy ohjaajaa. Etsimme sosiaalityöntekijän kanssa ohjaajaa, joka voisi käydä luonani tukemassa ruuanlaitossa ja liikkumisessa.
Mitä olen oppinut tuetusta asumisesta
Oma kokemukseni on opettanut minulle monenlaista tuetusta asumisesta.
Tuetussa asumisessa tärkeintä on saada apua silloin, kun sitä tarvitsee. Myös itsenäisyyden säilyttäminen on tärkeää.
Itsenäistä elämää täytyy harjoitella ja siitä pitää ottaa vastuuta.
Tuki voi olla käytännöllistä ja henkistä. Ohjaajat ja ystävät auttavat arjessa ja kuuntelevat, jos on huolia.
Pienet askeleet johtavat suuriin saavutuksiin. Jokainen vaihe ja erilaiset asumisen muodot ovat oppimista.
Sinä päätät, missä asut
Meillä jokaisella on itsemääräämisoikeus. Sinä päätät, missä ja kenen kanssa asut. Sinä päätät, minkälaista elämää haluat elää. Kukaan ei voi päättää puolestasi.
Vinkkejä:
- Mieti, millaista tukea tarvitset.
- Tutustu paikkoihin ja kysy kokemuksia muilta.
- Harjoittele arjen taitoja: ruoka, siivous, raha ja aikataulut.
- Käytä ohjaajien tukea, kun tarvitset apua.
- Usko itseesi. Pienet askeleet vievät kohti itsenäisempää elämää.
Tuetun asumisen avulla voi löytää tasapainon itsenäisyyden ja tuen välillä. Vaikka alku voi olla vaikeaa, voi oppia paljon ja unelma omasta kodista voi toteutua.
Uskalla pitää kiinni unelmistasi. Voit näyttää epäilijöille, että pärjäät.