Rohkeasti oma itsensä
Nita Halonen kuuluu moneen vähemmistöön. Vaikeinta hänelle oli hyväksyä oma kehitysvammaisuutensa.
Oululainen Nita Halonen on 29-vuotias transnainen. Lapsena kaikki ajattelivat, että hän on poika.
“Se tuntui oudolta. Itse tiesin koko ajan, että olen oikeasti tyttö”, Nita kertoo.
Noin 13-vuotiaana hän kuuli ensimmäisen kerran puhetta transihmisistä.
“Sana transihminen kuulosti minusta heti omalta jutulta. Sanoilla on siis merkitystä. Ilman oikeita sanoja ei voi käsitellä maailmaa”, Nita sanoo.
Vertaistuki auttoi
Vertaistuki rohkaisi Nitaa olemaan oma itsensä. Ryhmässä hän tutustui muihin transsukupuolisiin ihmisiin.
Nita alkoi meikata kouluun ja käyttää myös tyttöjen vaatteita. Hän vaihtoi 16-vuotiaana nimensä Nitaksi.
Lisäksi hän sai diagnoosin transsukupuolisuudesta.
Nita kuuluu useaan vähemmistöön.
Seksuaalisuudeltaan hän on bi-romanttinen aseksuaali.
“Se tarkoittaa, että ihastun sekä miehiin että naisiin, mutta en tunne seksuaalista halua. Olen silti parisuhteessa”, Nita kertoo.
Aluksi hävetti
Nita sanoo, että oman sukupuolen ja seksuaalisuuden hyväksyminen oli aika helppoa.
Sen sijaan Nitalle on ollut vaikeampaa hyväksyä oma tuen tarpeensa. Hän sai diagnoosin lievästä kehitysvammaisuudesta vasta nuorena aikuisena.
“Aluksi minua hävetti käyttää itsestäni sanaa vammainen”, Nita sanoo.
Kesti ainakin kolme tai neljä vuotta, että Nita hyväksyi vammaisuutensa. Nykyään hän puhuu asiasta avoimesti.
Paljon yhteydenottoja somessa
Nita Halonen toimii vaikuttajana sosiaalisessa mediassa. Hän puhuu somessa esimerkiksi seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja vammaisten ihmisten oikeuksista.
Nita toivoo, että kaikki tukea tarvitsevat ihmiset nähdään yksilöinä.
“Tukea tarvitsevat nuoret lähettävät minulle paljon viestejä. Moni heistä miettii sukupuolta ja seksuaalisuutta”, Nita sanoo.
Viesteissä on esimerkiksi kerrottu, että asumisyksikön ohjaajat saattavat kieltää meikkaamisen tai tietynlaiset vaatteet sukupuolen perusteella.
“Tukea tarvitsevan ihmisen pitää saada olla oma itsensä. Olkaa rohkeita ja uteliaita. Hankkikaa oikeaa tietoa”, Nita lähettää terveisiä kaikille.
Teksti: Mari Vehmanen
Kuvat: Vesa Ranta
Juttu on julkaistu alun perin selkolehti Leijan numerossa 4/2024