Seksuaalisuuden historia

Tässä tekstissä kerrotaan seksuaalisuuden historiasta eli siitä, miten ihmisten seksuaalisuuteen on aikaisemmin suhtauduttu.

Seksuaalisuus on ja pysyy

Seksuaalisuus on ihmisen ominaisuus. Seksuaalisuuteen kuuluu monia asioita, kuten sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen ja tunteet.

Jokainen ihminen on seksuaalinen koko elämänsä ajan. Seksuaalisuus myös muuttuu elämän eri vaiheissa.

Seksuaalisuus on eri asia kuin seksi. Seksi on toimintaa, joka johtuu siitä, että ihminen on seksuaalinen.

Seksuaalisuuteen on etenkin aiemmin liittynyt paljon kieltoja, pelkoa ja häpeää. Siksi oma seksuaalisuus ja seksuaalisuudesta puhuminen voi yhä tuntua vaikealta.

Määräyksiä ja valvontaa

Valtiot, uskonnot ja kulttuurit ovat aina rajoittaneet ihmisten seksuaalisuutta.

On paljon seksuaalisuutta koskevia sääntöjä, tapoja ja lakeja. Ne määräävät, millainen seksuaalinen toiminta on oikein tai väärin. Ne määräävät, mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä.

Uskonto määrää sääntöjä

Uskonto voi määrätä monista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.

Uskonto voi määrätä esimerkiksi seuraavia asioita:

  • Seksiä saa olla vain avioliitossa.
  • Seksiä saa olla vain miehen ja naisen välillä.
  • Joidenkin ihmisten pitää elää kokonaan ilman seksiä ja avioliittoa.
  • Nainen on likainen kuukautisten aikana.
  • Seksi ja itsetyydytys ovat syntiä ja synnistä pitää rangaista.

Tällaiset säännöt voivat tehdä seksuaalisuudesta pelottavan asian. Pelkkä seksin ajattelu voi tuntua väärältä.

Uskonto voi kieltää myös homoseksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuuden.

Sukupuolen moninaisuus tarkoittaa sitä, että on olemassa muitakin sukupuolia kuin nainen ja mies ja jokainen saa ilmaista sukupuoltaan niin kuin itse haluaa.

Erityisesti naisia on rajoitettu

Varsinkin naisten seksuaalisuutta on rajoitettu ankarasti.

Suomessa naisilla ei ennen vanhaan saanut olla seksiä ennen avioliittoa. Naisella ei saanut myöskään olla useita seksikumppaneita.

Nainen ei saanut saada lapsia avioliiton ulkopuolella, eikä ilmaista seksuaalisuuttaan pukeutumisella tai muilla tavoilla.

Jos nainen rikkoi näitä sääntöjä, häntä ja hänen lastaan hyljeksittiin ja syrjittiin.

Miehet ovat yleensä olleet seksuaalisesti vapaampia kuin naiset.

Suomessa on myös pilkattu ihmisiä, jos he eivät ole menneet naimisiin. Heitä kutsuttiin esimerkiksi sellaisilla pilkkanimillä kuin vanhapoika tai vanhapiika.

Seksuaalisuutta on aina valvottu

Seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen ja tapojen noudattamista on aina valvottu.

Sääntöjä ovat valvoneet esimerkiksi

  • viranomaiset
  • papit
  • poliisit
  • opettajat
  • oman kylän väki
  • suku
  • perhe.

Sääntöjen ja tapojen rikkomisesta on seurannut rangaistus. Suku ja lähiyhteisö ovat voineet hylätä tai eristää ihmisen, joka on rikkonut sääntöjä.

Ihmisten seksuaalisuutta on säädelty häpeän, pelon, hylkäämisen ja muiden rangaistusten avulla. Siksi moni on vaiennut kaikesta, mikä on liittynyt seksuaalisuuteen.

Säännöt ja rangaistukset ovat aiheuttaneet paljon kärsimystä, salailua ja pelkoa.

Tästä huolimatta seksuaalisuus on ihmisessä pysyvästi. Siitä ei pääse eroon silloinkaan, kun elämä tuntuisi helpommalta ilman seksuaalisuutta.

Laki on kieltänyt menemästä naimisiin

Suomessa valtio on määrännyt ihmisten seksuaalisuudesta lakien kautta.

Lait vaikuttavat edelleen esimerkiksi lasten hankkimiseen ja perheen perustamiseen. Laki määrää, kuka saa hankkia lapsia tai mennä naimisiin.

Suomessa laki on säädellyt varsinkin vammaisten ihmisten seksuaalisuutta.

Avioliittolaki määräsi vuonna 1929, että kehitysvammainen ihminen ei saa solmia avioliittoa. Tuolloin laki käytti sanaa “tylsämielinen”, mutta se tarkoitti kehitysvammaa.

Vuodesta 1987 asti kehitysvammaiset ihmiset ovat saaneet mennä naimisiin, kuten muutkin.

Pakkosterilointilaki oli voimassa vuosina 1935-1970. Sterilointi tarkoittaa leikkausta, jonka jälkeen ei voi enää saada lapsia.

Ihminen voitiin steriloida siksi, että hänellä oli kehitysvamma. Laitoksissa kehitysvammaisia ihmisiä steriloitiin runsaasti vielä 1950- ja 1960-luvulla.

Laki myös suojaa

Laki myös suojelee jokaisen ihmisen seksuaalisuutta.

Kukaan ei saa loukata toisen ihmisen seksuaalista koskemattomuutta. Se tarkoittaa, että seksin ja muiden seksuaalisten tekojen pitää aina olla vapaaehtoisia. Ketään ei saa pakottaa seksuaalisiin tekoihin. Seksuaalinen väkivalta on rikos.

Aikuisella ei myöskään saa olla seksiä alle 16-vuotiaan lapsen kanssa.

Suhtautuminen seksuaalisuuteen on muuttunut

Suhtautuminen kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuuteen on muuttunut ajan kuluessa.

Aikaisemmin on ajateltu, että kehitysvammaisilla ihmisillä ei ole lainkaan seksuaalisuutta. On siis ajateltu, että heillä ei ole seksuaalisia tarpeita, haluja ja toiveita.

On ajateltu myös täysin päinvastoin. On uskottu, että kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuus on liian voimakasta ja vaarallista. On ajateltu, että kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuutta pitää rajoittaa.

Nämä kaksi tapaa ajatella olivat syrjiviä. Ne kohtelivat kehitysvammaisia ihmisiä eri tavalla kuin muita ihmisiä.

Nykyisin ymmärretään, että kehitysvammainen ihminen on seksuaalinen, kuten kaikki muutkin.

Jokaisella on oikeus seksuaalisuuteen

Nykyisin seksuaalioikeudet koskevat myös kehitysvammaisia ihmisiä.

Jokaisella on oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista.

Seksuaalikasvatusta ja seksuaaliterveyden palveluja on entistä paremmin saatavissa. Ne kuuluvat kehitysvammaisille ihmisille samalla tavalla kuin muille.

Myös kehitysvamma-alan työntekijät saavat entistä enemmän tietoa ja koulutusta siitä, miten kohdata kehitysvammaisen ihmisen seksuaalisuus.

Nykyisin jokaisella on oikeus olla seksuaalisesti oma itsensä. Jokaisella on oikeus nauttia ja päättää omasta seksuaalisuudesta.

Teksti: Tuula Puranen, 2019

Lue myös: Oikeus seksuaalisuuteen

« Edellinen sivu