Seksuaalisuuden historia

Nuori mietteliään näköinen kehitysvammainen nainenTässä tekstissä kerrotaan seksuaalisuuden historiasta eli siitä, miten ihmisten seksuaalisuuteen on aikaisemmin suhtauduttu.

Seksuaalisuus on ja pysyy

Seksuaalisuus on ihmisen pysyvä ominaisuus eli se on ihmisessä syntymästä kuolemaan asti.

Seksuaalisuus on eri asia kuin seksi. Seksi on toimintaa, joka johtuu siitä, että ihminen on seksuaalinen. Seksuaalisuus saa ihmisen lisääntymään. Sinua, minua ja ihmiskuntaa ei olisi olemassa ilman seksuaalisuutta.

Seksuaalisuuteen on etenkin aiemmin liittynyt paljon kieltoja, pelkoa ja häpeää. Siksi oma seksuaalisuus ja seksuaalisuudesta puhuminen voi vieläkin tuntua vaikealta.

Määräyksiä ja valvontaa

Historian aikana valtiot, uskonnot ja kulttuurit ovat rajoittaneet ihmisten seksuaalisuutta.

On paljon seksuaalisuutta koskevia sääntöjä, tapoja ja lakeja. Ne ovat usein määränneet, millainen seksuaalinen toiminta on oikein tai väärin. Ne ovat määränneet, mikä on sallittua ja hyväksyttävää tai kiellettyä ja häpeällistä.

Seksuaalisuuteen liittyvät säännöt ovat voineet olla hyvin tarkkoja. Ne ovat koskeneet jopa pukeutumista ja ulkonäköä.

Uskonto määrää sääntöjä

Uskonto voi määrätä monista seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.

Uskonto voi määrätä esimerkiksi seuraavia asioita:

  • Seksiä saa olla vain avioliitossa.
  • Seksiä saa olla vain miehen ja naisen välillä.
  • Joidenkin ihmisten pitää elää kokonaan ilman seksiä ja avioliittoa.
  • Nainen on saastainen kuukautisten aikana.
  • Seksi ja itsetyydytys ovat syntiä ja synnistä pitää rangaista.

Tällaiset säännöt voivat tehdä seksuaalisuudesta pelottavan asian. Pelkkä seksin ajattelu voi tuntua väärältä.

Uskonto voi kieltää myös homoseksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuuden.

Pääset lukemaan lisää sukupuolen moninaisuudesta tästä linkistä.

Erityisesti naisia on rajoitettu

Varsinkin naisten seksuaalisuutta on rajoitettu ankarasti.

Suomessa naisilla ei ennen vanhaan saanut olla seksiä ennen avioliittoa, saati useita seksikumppaneita. Nainen ei saanut saada lapsia avioliiton ulkopuolella eikä näyttää seksuaalisuuttaan pukeutumisella tai muilla tavoilla.

Jos nainen rikkoi näitä sääntöjä, häntä ja hänen lastaan hyljeksittiin ja syrjittiin.

Miehet ovat yleensä olleet seksuaalisesti vapaampia kuin naiset.

Suomessa on myös pilkattu ihmisiä, jos he eivät ole menneet naimisiin. Heitä kutsuttiin esimerkiksi sellaisilla pilkkanimillä kuin vanhapoika tai vanhapiika. Heitä myös verotettiin ankarammin kuin ihmisiä, jotka olivat naimisissa. Veroa sanottiin vanhanpiian tai vanhanpojan veroksi.

Seksuaalisuutta on aina valvottu

Seksuaalisuuteen liittyvien sääntöjen ja tapojen noudattamista on aina valvottu.

Sääntöjä ovat valvoneet esimerkiksi

  • viranomaiset
  • papit
  • poliisit
  • opettajat
  • oman kylän väki
  • suku
  • perhe.

Sääntöjen ja tapojen rikkomisesta on seurannut rangaistus. Suku ja lähiyhteisö ovat voineet hylätä tai eristää ihmisen, joka on rikkonut sääntöjä.

Ihmisten seksuaalisuutta on säädelty häpeän, pelon, hylkäämisen ja muiden rangaistusten avulla. Siksi moni on vaiennut kaikesta, mikä on liittynyt seksuaalisuuteen.

Sääntöjen ja rangaistuksen takia on syntynyt paljon kärsimystä, salailua ja pelkoa.

Kaikesta tästä huolimatta seksuaalisuus on ihmisessä pysyvästi. Siitä ei pääse eroon silloinkaan, kun elämä tuntuisi helpommalta ilman sitä.

Laki on kieltänyt menemästä naimisiin

Suomessa valtio on määrännyt ihmisten seksuaalisuudesta lakien kautta. Lait vaikuttavat edelleen esimerkiksi lasten hankkimiseen ja perheen perustamiseen. Laki määrää, kuka saa hankkia lapsia tai mennä naimisiin.

Suomessa laki on säädellyt varsinkin vammaisten ihmisten seksuaalisuutta.

Avioliittolaki määräsi vuonna 1929, että kehitysvammainen ihminen ei saa solmia avioliittoa. Tuolloin laki käytti sanaa “tylsämielinen”, mutta se tarkoitti kehitysvammaa.

Vuodesta 1987 kehitysvammaiset ihmiset ovat saaneet mennä naimisiin kuten muutkin.

Pakkosterilointilaki oli voimassa vuosina 1935-1970. Sterilointi tarkoittaa leikkausta, jonka jälkeen ei voi enää saada lapsia.

Ihminen voitiin steriloida siksi, että hänellä oli kehitysvamma. Laitoksissa kehitysvammaisia ihmisiä steriloitiin runsaasti vielä 1950- ja 1960-luvulla.

Laki myös suojaa

Laki myös suojelee jokaisen ihmisen seksuaalisuutta.

Kukaan ei saa loukata toisen ihmisen seksuaalista koskemattomuutta. Se tarkoittaa, että seksin ja muiden seksuaalisten tekojen pitää aina olla vapaaehtoisia. Niihin ei saa pakottaa ketään.

Seksuaalinen väkivalta on rikos ja siitä joutuu vastaamaan oikeudessa.

Aikuisella ei myöskään saa olla seksiä alle 16-vuotiaan lapsen kanssa.

Suhtautuminen seksuaalisuuteen muuttuu

Suomessa kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuuteen on suhtauduttu ainakin kolmella eri tavalla.

On ajateltu, että kehitysvammaisilla ihmisillä ei ole lainkaan seksuaalisuutta. On siis ajateltu, että heillä ei ole koskaan elämänsä aikana seksuaalisia tarpeita, haluja ja toiveita.

On ajateltu myös täysin päinvastoin. On uskottu, että kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuus on liian voimakasta. On ajateltu, että kehitysvammaisten ihmisten seksuaalisuutta pitää valvoa ja rajoittaa. Ilman valvontaa ja rajoittamista seksuaalisuus johtaisi holtittomaan seksuaaliseen käyttäytymiseen. Kehitysvammaisen ihmisen seksuaalisuutta on voitu kuvata karhuksi, jota ei saa herättää.

Ensimmäisessä ja toisessa ajattelutavassa kehitysvammaisia ihmisiä on kohdeltu eri tavalla kuin muita ihmisiä.

Kolmas ajattelutapa on ymmärtää, että kehitysvammainen ihminen on seksuaalinen kuten kaikki muutkin. Tämä ajattelutapa alkaa olla yhä yleisempi. Seksuaalioikeudet koskevat myös kehitysvammaisia ihmisiä.

Jokaisella on oikeus seksuaalisuuteen

Asenteet seksuaalisuutta kohtaan muuttuvat pikku hiljaa. Tutkittua tietoa saadaan lisää. Jokaisella on oikeus saada tietoa seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä asioista.

Seksuaalikasvatusta ja seksuaaliterveyden palveluja on entistä paremmin saatavissa. Ne kuuluvat kehitysvammaisille ihmisille samalla tavalla kuin muille.

Myös kehitysvamma-alan työntekijät saavat entistä enemmän tietoa ja koulutusta siitä, miten kohdata kehitysvammaisen ihmisen seksuaalisuus.

Seksuaalisuus on yksi ihmisen herkimmistä asioista. Siksi siihen puuttuminen vaikuttaa niin voimakkaasti.

Mitä enemmän seksuaalisuudesta on tietoa, sitä vähemmän ihmistä ja hänen seksuaalisuuttaan voidaan vahingoittaa pelkojen, ennakkoluulojen ja häpeän avulla.

Koska valtiot, uskonnot ja kulttuurit ovat puuttuneet niin ankarasti seksuaalisuuteen, ihmisistä on saattanut tuntua, että seksuaalisuus täytyy piilottaa. Eli on oltava kuin seksuaalisuutta ei olisi olemassakaan.

On syntynyt valtavasti häpeää, ahdistusta ja kärsimystä. Ehkä ihmiset kantavat tätä taakkaa edelleen: seksuaalisuuden häpeäminen on periytynyt sukupolvelta toiselle tähän päivään asti.

Kenties tämän takia seksuaalisuudesta puhuminen voi vieläkin tuntua vaikealta.

Teksti: Tuula Puranen, 2019