Kokemuksia opiskelusta

Hoiva-avustaja ei valikoi töitään

Nainen harjoittelee hoitotyötä.

Katja Leppäpohja harjoittelee hoitamista nuken avulla.

Katja Leppäpohja kertoo, ettei valikoi töitään vaan tekee mitä vain. Hän opiskelee hoiva-alalla Turussa AURA-instituutissa. Kolmivuotinen hoiva-avustajakoulutus käydään lähihoitajaryhmässä, ja yksi vuosi on jo takana.

Tätä ennen Katja oli Paimion kymppikodissa. Siellä opittiin keittiötöitä, vaatehuoltoa ja potilaiden nostoa ja kuljetuksia. Tämän vuoden käytännön oppiaine on vanhusten tukeminen ja ohjaaminen. Myös pesemistä ja syöttämistä harjoiteltiin. Anatomian tunneilla opittiin ihmiskehon rakennetta aina sisäelimiä myöten. Muita aineita ovat matematiikka, kielet ja liikunta.

– Kaikki kiinnostaa ja olen jaksanut olla mukana. Kivointa ovat työharjoittelut, sillä tekemällä oppii eniten. Mikään ei ole tylsää. En ole nirso eli kranttu, Katja selventää.

42-vuotias Katja Leppäpohja on syntynyt Porissa. Porista hän on muuttanut ensin Turun seudulle Paraisille, sitten Raisioon ja Paimioon. Paimiossa hän aloitti hoitoalan opiskelun vuonna 2000. Kahden vuoden kuluttua olisi tarkoitus päästä töihin. Eniten kiinnostavat työt palvelukeskuksessa tai oikeastaan työt missä vain.

Vapaa-aikana Katja kävelee mielellään kaverin kanssa. Paimiossa se on erityisen mukavaa, sillä alue on lähellä luontoa ja polkuja.

– Joskus pyöräilen tai piirtelen, jos tulee sellainen inspiraatio. Silloin lempiaiheita ovat maisemat ja kasvot. Voin myös tehdä käsitöitä tai katsoa filmejä. Välillä leivon pullaa tai kakkuja. Se sopii oikein hyvin, sillä olen kauhea kahvihiiri!, Katja paljastaa.

– Kohta tulee varmasti juotua enemmänkin kahvia, sillä äiti täyttää 70 vuotta.

– Ystävät ovat tärkeitä. Niiden kanssa jutellaan ummet lammet. Myös kaverini ovat iloisia ja myönteisiä luonteeltaan. Riitaa ei ole tullut. Ja jos tulee, niin kannattaa jutella asiat selviksi, neuvoo Katja.

Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski

Catering-alan opinnot ovat monipuolisia

Nainen valmistaa vartaita.

Vartaiden teko sujuu Reija Toivoselta.

17-vuotias Reija Toivonen on kotoisin Aurasta. Arkipäiviksi bussi vie Reijan AURA-instituuttiin, Laitilaan. Siellä nimittäin on catering-opiskelupaikka. Reija Toivonen kertoo, että catering tarkoittaa ruuanlaittoa, leipomista, pöydän kattamista ja keittiön pitämistä puhtaana. Catering-opinnot tarkoittavat siis ateriapalvelujen tekemisen opiskelua. Näiden lisäksi koulutukseen kuuluu tietotekniikkaa, musiikkia, äidinkieltä ja matematiikkaa.

– Liikuntakin kuuluu opintoihin. Viimeksi pelattiin pesäpalloa. En osunut aina palloon, mutta välillä osuin. Sitten oli vuoroni ottaa pallo kiinni.

– Ruuanlaitosta tykkään. Osaan tehdä spagettia ja jauhelihakastiketta, hernekeittoa, lasagnea, perunoita, muusia, laatikoita… Vaikeinta on se, kun tulee virheitä. Joku aine unohtuu tai tulee liikaa. En kestä epäonnistumisia. Kun tein kotia varten kahden munan kakun, niin toinen muna jäi pois. Oli se silti hyvä kakku, ja se syötiin, Toivonen naurahtaa.

– Parhaita puoliani on se, että uskon itseeni. Osaan myös siivota hyvin. Harrastuksista mukavimpia ovat palapelit ja taide. Piirrän tussilla ja liiduilla maisemia ja eläimiä, vaikka mallista. Kämppäkaverini Anna-Marin kanssa on mukavaa. Hän opiskelee täällä samassa paikassa siivousta. Viikonlopuksi menen taas kotiin Auraan. Siellä ovat isä, äiti ja pikkuveli sekä koira.

Reija on käynyt aikaisemmin yhden vuoden koulutuksen, jossa katsottiin, mihin opintoihin hän voisi jatkaa. Nyt tulee täyteen jo ensimmäinen vuosi jatko-opiskelijana. Kevätjuhlia varten on harjoiteltu näytelmäkerhon kanssa Cats-musikaali. Musikaalissa lauletaan paljon.

– Minulla on vielä kaksi vuotta jäljellä. Sitten yritän päästä johonkin töihin, mutta en vielä tiedä mihin. Tykkään tästä hommasta. Kaikkein mukavinta on, kun saa tehdä omaan tahtiin, eikä ole kiirettä keittiössä. Välillä kyllä on.

– Onneksi vielä saa olla täällä AURA-instituutissa. Opettajat ja ohjaajat ovat kaikki kivoja, ja täällä on myös poikaystävä, Reija Toivonen paljastaa.

Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski

Vili Kautto opiskelee valmentavalla linjalla

Mies seisoo pihamaalla.

Vili Kautto opiskelee Laukaassa.

– Oli vaikea päättää peruskoulun viimeisen vuoden aikana, mihin oppilaitokseen hakisi opiskelemaan. Tutustuminen Kuhankosken erityisammattikouluun helpotti päätöksen tekemistä, kertoo Vili Kautto.

Vili on 17-vuotias nuori mies, joka opiskelee toista vuotta Kuhankosken erityisammattikoulussa Laukaassa. Hän on valmentavalla linjalla, jossa opiskellaan matematiikkaa, äidinkieltä, liikuntaa, kotitaloutta ja puhtaanapitoa. Valinnaisia oppiaineita ovat liikunta ja tietotekniikka.

– Oppitunneilla tulee välillä vitsailtua kavereiden kanssa. Tytöt pitävät kuitenkin tiukkaa kuria ja komentavat, jos me pelleilemme, Vili kertoo hymyillen.

Opiskeluun kuuluu myös työkokeilujaksoja. Vili on työskennellyt oppilaitoksen keittiössä, pesulassa ja puutarhassa. Lisäksi Vili on ollut työkokeilussa päiväkodissa, josta hän sai hyvän todistuksen. Vili haaveilee työskentelystä päiväkodissa ja tulevaisuudessa hän aikoo hakea lähiavustajan koulutukseen.

Asuntolassa asuminen on mukavaa

Vili asuu viikot oppilaitoksen asuntolassa. Viikonlopuksi hän matkustaa kotiin Jyväskylään. Asuntolassa Vili jakaa huoneen opiskelukaverinsa kanssa.

– Riitoja huonekaverin kanssa ei ole ollut. Ei edes huoneen siisteydestä, sillä meillä on siivousvuorot, Vili nauraa.

Asuntolassa pitää laittaa iltapala ja pestä pyykkiä. Vapaa-aikana Vili lenkkeilee, pelaa sählyä, seurapelejä ja kuuntelee musiikkia. Internetistä hän lukee lempibändiensä, Stratovariuksen ja Nightwishin, kuulumiset.

Kuhankosken erityisammattikoulussa Vilin mielestä parasta on se, että saa olla kavereiden kanssa. Myös henkilökunta on mukavaa. Vili kehuu koulun ympäristöä.

– Hieno paikka, kun on näköala järvelle!

Pitkään mietittyään Vili keksii myös asian, joka Kuhankoskella voisi olla paremmin.

– Iltaisin olisi mukavaa saada katsoa televisiota puoli tuntia myöhempään, kymmeneen asti. Lopuksi Vili antaa neuvon niille, jotka kiinnostuivat opiskelusta  Kuhankosken erityisammattikoulussa.

Teksti ja kuva: Taru Kotiniemi

Katri Levola valmistuu tekstiiliartesaaniksi

Hymyilevä nainen työskentelee.

Katri Levola opiskelee tekstiiliartesaaniksi eli käsitöiden ammattilaiseksi.

Katri Levola opiskelee käsitöitä Satakunnan Nakkilassa. Koulun koko pitkä nimi on Satakunnan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, ja Levola saa siellä kulttuurialan koulutuksen. Menossa on ensimmäinen syksy. Mattoja tehdään, ja hienoja niistä tuleekin. Uudet työt suunnitellaan ensin paperilla. Välillä käytetään apuna tietokonetta.

Ulkona on märkä ja harmaa ilma. Sisällä hienossa koulussa taas aurinko tuntuu paistavan. Maailma on värejä täynnä, kun seiniä koristavat monet ryijyt, kankaat ja piirustukset. Koulutukseen kuuluu tavallaan neljä suurta asiaa: tekstiilit ja vaatetus sekä suunnittelu ja valmistus. Sitten aikanaan kun sisustuskankaat syntyvät kutomalla, Katri Levolasta tulee tekstiiliartesaani.

Värien näkemisessä auttaa hyvä piirustus, josta työ alkaa. Kangaspuidenkin käyttö sujuu jo mainiosti. Kudottu matto on tiukkaa ja reuna suora. Ja maton värit on valittu hyvällä maulla. Luonnonvalkoisen pohjavärin piristeenä on Levolan mukaan “liki vihreä ja liki oranssi raita”.

– Ensin me teimme ykkösmaton. Sitten kakkosmatto ja kolmosmatto. Lopuksi kudottiin poppanaliina, opiskelija selventää.

Jos Levolalta kysyy suosikkityötä, vastaukseksi saa saman listan. Kaikki ovat olleet siis mukavia tehdä.

– Tietokonettakin on saanut käyttää monta kertaa. Sillä on kirjoitettu aine, mutta muutakin hauskaa on keksitty. Poikien kuvia on tullut katsottua useasti. Back Street Boys on suosikkibändini. Olisi kiva, jos siitä yhtyeestä saisi julisteen. Janne Tulkin juliste mulla jo onkin.

– Tietokoneella voi lähetellä viestejä kavereille, kun äiti ei anna käyttää kännykkäänsä. Eniten tulee pidettyä yhteyttä Mattiin, joka on poikaystävä. Hän on Harjavallassa töissä. En kyllä tiedä, mitä hän tekee, vaikka olen kysynyt. Mutta ei se ainakaan pankkirosvo ole, Levola varmistaa.

– Tanssi on minun suosikkiharrastukseni, ja olin kurssillakin. Neljä askelta eteen ja kaksi askelta taakse. Niin se menee. Jenkka on mukavaa, mutta yksin liian vaikeaa. Ja musiikista pidän paljon. Yölintu on ihana bändi.

Levolan mielestä koulun opettajat ovat kivoja ja ruoka on hyvää. Ja sääkin on hyvä.

– Jos äiti antaisi lähettää terveisiä, lähettäisin kaikille tutuille, Matille, Annalle, Emilialle, Airalle, Tuulalle ja Merville.

Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski

Kiinteistönhoitajaksi Ulvilasta

Mies hitsauskoneen äärellä.

Miika Lähdeniemen suosikkilaite on Kemppi-hitsauskone.

Miika Lähdeniemi opiskelee kiinteistönhoitajaksi. Hänen opiskelupaikkansa on Ulvila, mutta koulun nimi sattuu olemaan Alavuden erityisammattikoulu. Ennen vanhaan kiinteistönhoitajaa sanottiin talonmieheksi. Nyt työ on kuitenkin tullut monipuolisemmaksi sillä hän leikkaa välillä ruohoa ja huoltaa teknisiä laitteita. Suosikkilaite on uusi keltainen Kemppi-hitsauskone.

Kiinteistönhoidon linjalla opiskelee kahdeksan muutakin nuorta miestä. Opiskelukaveritkin kehuvat miestä hyväksi työpariksi, jonka kanssa kaikki työt sujuvat.

– Kävin ennen Kokemäen puutarhurikoulua, mutta en oikein tykännyt siitä. Se meni minulta vähän liian vauhdikkaasti. Täällä taas on oikein mielenkiintoista. Me olemme opetelleet nurmikon istuttamista ihan siemenistä asti. Vesijohtoja on asennettu ja viemäreitä korjattu. Sitten on tehty putkien eristeitä ja rakennuskorjauksia, opiskelija muistaa.

– Kaikkein mielenkiintoisinta on kuitenkin hitsaaminen. Se oli hauskaa ennenkin, mutta nyt tuli uusi Kemppi-hitsauskone. Aluksi meinasin joutua hitsaamaan puikolla, mutta sitten sain käyttää tällaista lankahitsauskonetta. Se on helpompi. Olen jo osannut tehdä liikennemerkin jalkoja ja lyhtytelineitä.

– Myös nurmikon leikkaaminen on hauskaa. Meillä on nyt päältä ajettava kone. Se on hiukan vaikeampi kuin vanha työnnettävä, mutta samalla mielenkiintoisempi. Ja välillä sitä oppii korjaamaankin, Miika Lähdeniemi kehaisee.

Kiinteistönhoidon linja on kolmevuotinen ja sitä voi opiskella nyt myös Ulvilassa. Lähdeniemi valmistuu ensi keväällä, ja sitten pitäisi löytää töitä.

– Isäpuoleni on kaupungin varastonhoitajana, ja voi olla, että pääsen sinne töihin.

Lähdeniemi harrastaa pyöräilyä ja kävelyä. Joskus tulee käytyä punttisalilla sillä hyvä kunto auttaa kiinteistönhoitajan työssä.

Teksti ja kuva: Klaus Somerkoski