Meidän keharilikkojen rakkaudesta
Minä ja minun tyttöystäväni rakastetaan toisiamme ja me tehdään yhdessä kaikkea kivaa, kuten käydään elokuvissa, kesällä me käydään uimassa ja me pidetään toisiamme kädestä kiinni ja pussaillaan ja harrastetaan seksiä.
Me haluttais mennä naimisiin ja muuttaa tavalliseen vuokra-asuntoon. Siinä on se, kun ohjaajat sanoo, ettemme pärjäisi tavallisessa asunnossa. Tai minä pärjäisin, mutta tyttöni ei pärjäisi, koska on minua heikkotasoisempi älyllisesti. Mutta minähän voin auttaa häntä asioissa, joissa hän tarvitsee apua.
Joskus ohjaajat sanoo, että te olette kumpikin kehitysvammaisia nuoria neitejä, kun me unelmoidaan. Me sanottiin takas, että kai me nyt se tiedetään, että me olemme kehitysvammaisia nuoria neitejä.
Niin me olemme kaksi nuorta neitiä, jotka ovat kehitysvammaisia, mutta ei se meitä haittaa. Sehän on vaan hidaste ei este. Mieluumin me ollaan kehareita, kun oltais asenene vikaisia.
Vastaus:
Moni kehitysvammainen henkilö asuu niin sanotussa tavallisessa asunnossa. Tuen ja avun tarve ei ole este itsenäiselle asumiselle. Myös omaan kotiin voi saada tarvitsemansa tuen ja ohjauksen.
Unelmoitteko molemmat yhteisestä kodista? Oletteko kysyneet ohjaajilta, miksi he epäilevät, että unelma ei toteutuisi?
Jotta unelmanne voisi tulevaisuudessa toteutua, teidän pitää suunnitella ja valmistautua.
Onko sinulle ja tyttöystävällesi tehty palvelusuunnitelma?
Kun seuraavan kerran päivitätte suunnitelman, kertokaa, että unelmoitte omasta asunnosta. Silloin suunnitelmaan kirjataan tukitoimet, joiden avulla voitte opetella omassa kodissa asumisen taitoja.
Kun yhteinen koti on saavutettu, suunnitelmaan kirjataan, millaisia tukitoimia tarvitsette asumiseen.
Palvelusuunnitelmasta saat lisää tietoa Papunetista.
Pääset Papunettiin tästä linkistä (www.papunet.net)