Mitä minun pitäisi tehdä?
Minulla on hämärä muistikuva sellaisesta, että minua olisi pienenä poikana ollessani käytetty seksuaalisesti hyväksi niin, että aikuinen mies on pitänyt minua väkisin sylissä, hieronut penistä minun jalkoväliä vastaan ja minä olisin itkenyt, tapellut vastaan ja yrittänyt päästä pois. Mitä minun pitäisi tehdä, kun en ollenkaan tiedä, että onko tämä tapahtunut oikeasti vai onko kyseessä ollut kenties uni tai kuvitelma? Minua nolottaa puhua tästä kenenkään kanssa enkä tiedä, että onko siitä hyötyäkään, kun siitä ajasta on jo yli 30 vuotta ja mahdolliset tekijöiksi epäilemäni miehet ovat jo kuolleet.
Vastaus:
Melkein kaikilla ihmisillä on muistoja asioista, joita ei ole tapahtunut. Aivot eivät osaa erottaa, mikä muisto on ”totta” ja mikä on mielikuvitusta. Mielikuvituksen luomia muistoja kutsutaan ”valemuistoiksi”.
Valemuisto ei kuitenkaan tarkoita, että valehtelee. Mielikuvitus suojaa lasta tunteilta ja kokemuksilta, joita hän ei kykene käsittelemään ja ymmärtämään. Voi olla, että sinunkin mielesi on luonut muiston, joka on suojannut sinua joltain vaikealta kokemukselta.
On myös mahdollista, että olet lapsena kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä ja muistat sen nyt aikuisena. Joka tapauksessa sinun kannattaa puhua asiasta. Esimerkiksi mielenterveysaseman depressiohoitaja voisi olla sopiva keskustelukumppani. Mielenterveysalan ammattilaiset kyllä tietävät, miten muisti toimii, joten sinun ei tarvitse huolehtia siitä, onko muistosi totta vai ei.