Liian läheinen suhde vanhempiin
Mitä pitäisi tehdä, kun minulla on ihan liian läheinen suhde minun vanhempiin? Minä olen jo 34-vuotias ja hekin ovat jo yli 70-vuotiaita. Silti he soittavat minulle joka päivä ja minun pitää olla heidän luona joka viikonloppu. He ovat liian riippuvaisia minusta ja minä heistä.
Olen yrittänyt puhua muille siitä, miltä minusta tuntuu, mutta minulle sanotaan vain, että enhän minä voi hylätä vanhoja ihmisiä.
Miten saisin heihin vähän enemmän etäisyyttä ilman, että kukaan tuntee, että minä hylkään heidät?
Minä jouduin muuttamaan kotikaupungistanikin lähemmäs heitä, enkä saa heidän mukaansa muuttaa takaisin sinne ennen kuin he kuolevat. He sanovat aina niin, kun kerron, että ikävöin kotikaupunkia. He sanovat, että minä olen itsekäs, kun haluaisin ajatella enemmän itseäni.
He puhuvat usein kuolemastaan ja se ahdistaa minua. Miten minä pärjään ilman heitä, kun he tekevät minut riippuvaiseksi heistä enkä pääse itsenäistymään kunnolla? Miten saan heidät ymmärtämään, että minun pitää saada itsenäistyä, saada heihin etäisyyttä ja alkaa oppimaan tekemään asioita itse ilman, että he loukkaantuvat?
Vastaus:
Sinulla on vaikea tilanne vanhempiesi kanssa. Olet yrittänyt jutella ihmisten kanssa saamatta tukea omille ajatuksillesi.
Sinulla on oikeus itsenäistyä! Onko elämässäsi hetkiä, jolloin tunnet itsesi itsenäiseksi? Hetkiä, joihin vanhempasi eivät puutu? Millaisia nämä hetket ovat? Yritä saada itsellesi näitä hetkiä lisää. Siten saat itsellesi enemmän tilaa. Pystyt elämään itsenäisempää elämää.
Aikuiset ihmiset myös loukkaavat joskus toisiaan. Se kuuluu elämään. Ei ole väärin ajatella myös itseään.
Tsemppiä!