Kokemukseni ohjaajan saamisesta
Hain vuoden 2026 alussa sosiaalityöntekijän kanssa uutta asumisen ohjaajaa. Uuden ohjaajan saaminen ei ollut helppoa.
Ennen ohjaajan saamista
Minulla on ollut asumisen ohjaaja aiemminkin. Ohjaus päättyi erimielisyyksien takia.
Jouduin odottamaan uuden ohjaajan saamista ja se tuntui vaikealta. Arjessani oli tilanteita, joissa olisin tarvinnut tukea heti.
Ennen kuin sain uuden asumisen ohjaajan, arkeni oli aika sumuista. Usein oli sellainen olo, etten oikein tiennyt, mitä tehdä.
Tuli tilanteita, joissa olisi tehnyt mieli soittaa jollekin ja puhua, mutta jouduin olemaan ajatusteni kanssa yksin. Kaikkea ei halua tai tarvitse jakaa omille vanhemmille.
Mielialani oli välillä alakuloinen, itkuinen ja herkkä. Huomasin myös, että olin töissä hiljaisempi kuin yleensä.
Ensimmäinen tapaaminen
Ensimmäinen tapaaminen uuden ohjaajan kanssa jännitti. Samalla olin tosi iloinen. Vaikka olin tavannut ohjaajan aiemmin, emme olleet kunnolla jutelleet.
Tapaamisessa kävimme läpi taustojani ja tutustuimme paremmin.
Paikalla oli myös tuetun asumisen esimies. Se teki tilanteesta turvallisen.
Minulle tuli olo, että minua kuunneltiin ja kohdeltiin hyvin.
Hyvä ohjaaja
Mielestäni hyvä ohjaaja tukee ja kannustaa, mutta osaa myös sanoa vastaan, jos se on tarpeen. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä. Se on ihan ok.
Minulle on tärkeää, että ohjaaja on rehellinen ja luotettava, pitää sovituista asioista kiinni.
Tärkeää on myös se, että ohjaaja on minun puolellani esimerkiksi palavereissa ja auttaa ajamaan minun asioitani. Minusta tuntui jo ensimmäisessä tapaamisessa, että näin on.
Hyvä ja toiveikas olo
Arki ei ole vielä ehtinyt muuttua, koska yhteistyömme on vasta alussa. Silti minulle jäi ensimmäisestä tapaamisesta hyvä ja toiveikas olo.
Tuntuu hyvältä, että arjessa on nyt joku ihminen tukena. Uskon, että kun saamme sovittua selkeät tapaamiset ja tavoitteet, arki alkaa rullaamaan paremmin.
Ole rohkea
Haluan sanoa muille tukea tarvitseville nuorille aikuisille: ole rohkea.
Jos sinusta tuntuu, että tarvitset apua arjessa, ota asia puheeksi sosiaalityöntekijän tai jonkun turvallisen aikuisen kanssa.
Tuen hakemisessa ei ole mitään hävettävää. Saat olla juuri sellainen kuin olet.
On hienoa, jos tunnistat omat voimavarasi ja haasteesi. Se on jo iso askel eteenpäin.