Marika ja Paavo
Marika söi hampurilaista ravintolassa, kun hänen veljensä Jaakko astui ovesta sisään. ”Moi Jaakko!”, Marika kiljaisi. Jaakko tuijotti Paavoa. ”Tässä on Paavo ja tässä on Jaakko”, Marika esitteli. Paavo ojensi kätensä, johon Jaakko ei kuitenkaan tarttunut.
”Tuota Marika, voitsä siirtyä vähäksi aikaa jonnekin muualle, vaikka tohon karkkikauppaan”, Jaakko sanoi. ”Mitä sä oikein meinaat?” Marika kysyi. ”Menet nyt vain”, Jaakko sanoi ja kaivoi taskustaan rahaa ja antoi Marikan käteen. ”Mee vaikka tohon karkkikauppaan.” ”Idiootti!” Marika kiljaisi mutta suostui kuitenkin.
Jaakko istahti penkille. Hän tuijotti Paavoa ja sanoi: ”Jätä Marika rauhaan!” Paavo ei vastannut heti. ”Se on vasta seitsemäntoista tajuutsä! Se on pelkkä lapsi kun taas sä olet…” ”Mikä mä olen?” Paavo kysyi. ”Aikuinen mies.” Paavo kohautti olkapäitään ja sanoi: ”So what!” ”Sä käytät Marikaa hyväkses. Pysy erossa siitä”, Jaakko jatkoi. Paavo hämmästyi: ”Tai mitä? Aikooko Pikku-Jaakko kukaties antaa mulle opetuksen?” Paavo puhkesi nauruun.
Nauru loppui samassa, kun Marika ilmestyi paikalle. ”Onko kaikki ok?” Marika kysyi. Jaakko nousi pöydästä katsoi Marikaa ja sanoi: ”Lähdetään kotiin.” ”Mä pääsen Paavon kyydissä”, Marika vilkaisi Paavoa. ”Joo”, Paavo tokaisi ja tarttui Marikaa kädestä ja veti tytön syliinsä. Jaakko häipyi.
Illalla kotona äiti kysyi Jaakolta: ”Tiedätkö sinä, missä Marika on?” ”Se on varmaan jonkun kaverinsa luona”, Jaakko vastasi. ”Jonkun tyttöystävänsäkö?” äiti uteli. ”Niitähän sillä riittää”, Jaakko sanoi. ”Eihän sillä pitänyt olla kitaratuntikaan”, äiti sanoi.
Samassa ulko-ovi kävi. Eteisestä kuului Marikan ääni: ”Huhuu, onko täällä ketään?” Marika painui huoneeseensa. Jaakko painui mukaan. Hän sulki oven ja kysyi: ”Olitko sinä taas Paavon kanssa?” Marika vilkaisi Jaakkoa vihaisesti ja sanoi: ”Mitä se sulle kuuluu?” ”Sä olet vasta seitsemäntoista.” ”Ensi kuussa kahdeksantoista”, Marika sanoi ja tuijotti Jaakkoa. Hän jatkoi: ”Mä rakastan Paavoa, etkä sä voi estää mua olemasta Paavon kanssa.” ”Se jätkä käyttää sua vain hyväkseen, etkö sä raukka tajua sitä?” Marika nauroi. Jaakko tuijotti Marikaa kauhuissaan. ”Ootsä ollut…” Jaakko mietti. ”Ai ollut sängyssä vai?” ”Niin ootsä?” ”Se on vain ajan kysymys”, Marika vastasi.
Seuraavana päivänä äiti käveli keittiöön, missä Jaakko paistoi kananmunia. Hän vilkaisi Jaakkoa ja kysyi: ”Oletsä huomannut Marikassa mitään outoa viime aikoina?” ”En tiedä, on se ollut vähän hiljaisempi”, hän sanoi. ”Ettei sillä olisi jotain surua, sydänsuruja ehkä?” äiti mietti. ”Voi olla, en mä tiedä”, Jaakko vastasi.
Ulko-ovi kävi juuri, kun Jaakko ja äiti istuivat pöytään. Marika! ”Ruoka on valmista”, äiti huudahti. Marika käveli huoneeseensa. ”Voi hyvänen aika”, äiti katsoi Jaakkoa. ”Käy katsomassa sitä.” Marikan huoneen oveen oli ilmestynyt pääsy kielletty -lappu.
Kiellosta huolimatta Jaakko koputti huoneen oveen ja astui sisään. ”Onko Paavo jättänyt sut?” Marika ei vastannut heti. Jaakko meni Marikan luo ja kosketti varovasti hänen selkää. ”Se oli ihan… Sä et tajua mitään, sä et ole rakastanut ketään.” ”Olempas”, Jaakko vastasi, ”rakastanhan mä suakin.” ”Sä et tajua mitä mä tarkoitan.” ”Tuu syömään”, Jaakko kehotti.
Marika nousi ylös sängystä, mutta sen sijaan että olisi mennyt keittiöön, hän häipyi ulos. ”Hyvänen aika, minne Marika nyt lähti?” äiti ihmetteli Jaakon tullessa keittiöön. Jaakko kohautti olkapäitään ja lähti Marikan huoneeseen.
Marikan päiväkirjassa luki: “Paavo on jättänyt mut. Mä tiedän, että se on totta. Paavolla on toinen nainen. Joku blondi.” Jaakko luki tekstin ja pisti kirjan takaisin laatikkoon.
Kirjoittaja: Antsu