Harmitukset

Kurja kuulla, että sinua pelottaa. Juttele asiasta ohjaajien kanssa. He varmasti ymmärtävät tunteesi. Voitte miettiä porukalla ratkaisuja tilanteeseen. Oletko kertonut, että toivot Hyvinkään erityisten ryhmien alkamista myöhemmin? Harmi, että ette ole päässeet naisystäväsi kanssa yhteisille matkoille. Tästäkin kannattaa jutella ohjaajien kanssa. Asiat ratkeavat yleensä puhumalla. Tsemppiä!

Kiitos hyvästä kommentista!

Ei ole mukavaa, jos joutuu jatkuvasti miettimään, joutuuko puhutteluun. Tauoilla syntyvät riidat varmasti lisäävät vielä stressiä, varsinkin jos niihin vedetään useampia ihmisiä mukaan. Myös tuo yhteisten matkojen estyminen kuulostaa harmilliselta. Olisi hyvä, että asiasta keskusteltaisiin rauhassa ohjaajien kanssa ja selvitettäisiin, miksi yhdessä liikkumista on rajoitettu ja mitä sääntöjä siihen oikeasti liittyy. Sinulla pitäisi olla mahdollisuus kertoa myös oma näkemyksesi asiasta.

Kiitos kommentista!

Hei Tommi, Kiitos, että kerroit ajatuksistasi ja harmituksistasi. On tärkeää, että jokainen saa tuoda esiin omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Hyvinkään Erityiset ry:llä on tällä hetkellä noin 130 jäsentä, ja meidän täytyy järjestää toimintaa niin, että se palvelee mahdollisimman monia. Siksi emme voi rakentaa ryhmiä yhden jäsenen toiveiden mukaan. Jokaisen on joskus itse valittava, mihin harrastukseen haluaa osallistua ja mikä sopii omaan aikatauluun. Työtoiminnan tilanteisiin liittyen haluan muistuttaa, että itsemääräämisoikeus tarkoittaa myös vastuuta omasta toiminnasta ja käytöksestä. Työtoiminnassa puhuttelut ja taukojen riidat eivät synny tyhjästä, vaan ne liittyvät siihen, miten kohtelemme muita ja miten toimimme yhteisissä tilanteissa. Näistä asioista on puhuttu aiemminkin, ja sinä tiedät taustat hyvin. Myös naisystäväsi asumiseen ja liikkumiseen liittyvissä asioissa on omat syynsä, jotka eivät johdu yhdistyksestä. Ohjaajat tekevät päätöksiä sen mukaan, mikä on turvallista ja tarkoituksenmukaista. Ymmärrän, että tilanne harmittaa, mutta siihenkin liittyy taustaa, jonka sinä tiedät. Haluan kuitenkin korostaa, että kukaan ei ole yksin näiden asioiden kanssa. On hyvä, että puhut tunteistasi ja kerrot, mikä sinua mietityttää. Samalla on tärkeää, että muistamme vastuun omista valinnoista ja käyttäytymisestä – se on osa aikuisuutta ja yhteisössä toimimista. Terveisin Kirsi Eloranta Puheenjohtaja Hyvinkään Erityiset ry

Itsellä on lievä älyllinen kehitysvamma ja adhd. En voinut käydä kehitysvammapuolella työtoiminnassa. Kun ohjaajat menivät tauolle, muut ihmiset sanoivat, että olen enemmänkin vaikeasti kehitysvammainen, kun en osaa olla sosiaalisesti muiden kanssa. En ole enää suostunut menemään työtoimintaan. Ja en enää jaksaisikaan mennä, kun yli 40 vuoden iässä esivaihdevuodet vaikeuttavat monia oireita ja esimerkiksi ääniherkkyys on nyt niin vaikea.