Töitä ja unelmia
Hei taas
On kiva kirjoittaa teille kuulumisia.
Syyskuussa 2019 minulla päättyi vuoden kestänyt työsuhde Kehitysvammaliitossa. Se oli minulle suuri kunnia tehdä uutta ja toteuttaa itselleni tärkeitä asioita.
Ottamalla kantaa asioihin musta kasvoi rohkea ja määrätietoinen ihminen.
Olen aina yrittänyt mennä kohti unelmia, mutta tie on ollut mutkainen ja kuoppainen.
Sen, että on hieman erilainen, ei pitäisi tehdä kenestäkään huonompaa.
Olen ollut vaitonainen omasta vammasta. Syynä on se, että en itsekään tiedä, mikä mulla on. Mut lyhyesti voin kertoa, että olen syntynyt keskosena ja mulla on synnynnäinen nefroosi ja ennenaikaisesta syntymästä johtuva lievä hapen puute aivoissa.
Kaikki ei näy ulospäin.
Mä olen koittanut elää elämää niin, että minussa on muutakin kuin tämä vamma. Tässä olen onnistunut.
Korona-aika on ollut itselleni haastava. En muista, koska olisin ollut näin pitkään työttömänä.
Ensin se tuntui hieman ahdistavalta. Kun olen tottunut tekemään töitä, siis palkkatöitä.
Kehitysvammaliiton jälkeen päätin, että en tee avotyötä.
Kehitysvammaliiton jälkeen olin hetken työharjoittelussa vanhusten palvelutalossa.
Muistan kuinka sanoin työvalmentajalle, että voin ottaa paikan sillä ehdolla, että siinä lukee työharjoittelu ei avotyö.
Tykkäsin tarjota vanhuksille ruokaa ja olla seurana, tehdä avustavia juttuja.
Siellä kerkesin olemaan muutaman kuukauden, kunnes otin itse yhteyttä Väylään. Sitten hain myös Selkeästi meille -hankkeeseen.
Muistan kun olin työhaastattelussa Väylässä. Silloin itselleni kävi ilmi, että omat työvalmentajat olivat miettineet mulle palkkatukityötä aiemmin mainittuun vanhusten palvelutaloon.
Se suunnitelma kariutui siihen, että olin itsenäisesti hakenut näihin edellisiin paikkoihin. En osaa sanoin kuvailla tunnetta, kun työhaastattelussa tällainen tuli ilmi.
Nyt on ollut aikaa miettiä, mitä sitä haluaa tehdä.
Hakisinko töitä tai opiskelemaan vai alanko työstää yhtä unelmaani?
Tämä unelma on asia, josta olen haaveillut kymmenen vuotta. Nyt koen, että olisi oikea aika. Mutta vielä en aio paljastaa, mikä tämä unelmani on.
Ystävällisin terveisin, Karoliina
