Maria kirjoittaa: Ruotsin ja Suomen vammaispalveluiden erot
Hei
Kirjoitan tämän jutun, koska olen Ruotsin kansalainen ja muutettiin parisen vuotta siten tilapäisesti Suomeen vanhempieni työn takia.
Ruotsin ja Suomen vammaispalveluissa on ero kuin yö ja päivä. Ruotsisa meitä kunnioitetaan ihmisinä ja se on ihmiskeskeistä. Kun Suomessa kaikki on vammaiskeskeistä.
Olin yhden viikonlopun tilapäishoidosa asuntolassa ja siellä ne juttelivat kuin pienelle lapselle.
Kun olisin illalla halunnut jutella työntekijä kanssa, niin se vain sanoi: “Menepäs nyt Maria laittamaan yöpaita päälle ja huoneeseen nukkumaan”.
Ja kun oli sauna, niin ohjaaja halusi riisua minut ja pukea minut, vaikka sanoin, “ei, osaan itse”.
Onneksi se on jo historia ja asun itsekseni tällä hetkellä.
Ja on kummallista, kun työssä ruoka maksaa enemmän kuin palkka.
Täällä halutaan pukea vammaiset naiset tietyn mallin mukaan eli pinkkiin.
Ruotsissa minua kohdeltiin ihmisenä. Täällä olen vain vammainen nainen. Ihmetyttää tällainen kohtelu, vaikka olen siinä rajalla älyllisesti. Eli sain joskus niin ison älykkyysosamäärän, mitä vammainen voi saada. Olikohan se 70 muistaakseni.
Ensi vuonna onneksi muutetaan takaisin Ruotsiin. Siellä olen Maria, jolla on lievä kehitysvamma ja joka on ihminen ihmisten keskellä.
Puhun ja kirjoitan hyvää suomea, koska vanhempien iso vanhemmat aikoinaan muuttivat Suomesta Ruotsiin.