Itsensä hyväksyminen

Yleensä olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Mutta viime aikoina olen käyttäytynyt oudosti ja sanonut muille olevani huippuälykäs.

Ohjaajat ovat muistuttaneet minua siitä, että olen nuori nainen, jolla on lievä, keskivaikea kehitysvamma. Ja että minun pitäisi se vaan hyväksyä.

Ennen olenkin sen hyväksynyt, mutta nyt en meinaa hyväksyä.

Olisi vaan kiva olla huippu älykäs. Vanhempanikin ovat älykkäitä, mutta minä olen kehitysvammainen.

Olen hyvä laskemaan ja tein älykkyystestin netissä. Testin mukaan mun älykkyysosamäärä on 49. Miksi se on 49 eikä vaikka 149?

Vastaus:

Hei

Itsensä hyväksyminen ja oman älykkyyden pohtiminen on tuttua myös minulle.

Varsinkin nuorena aikuisena vertasin itseäni muihin ja tunsin itseni huonommaksi.

Ajattelin myös, että jos ihminen on älykäs, hän on myös mukava, kaunis, ystävällinen ja rikas. Vaikka niin ei tietenkään ole.

Minulla oli paha olo, koska ajattelin kielteisesti itsestäni.

Minua helpotti, kun sain ympärilleni ihmisiä, jotka ajattelivat ihan toisin. He näkivät vahvuuteni ja hyvät puoleni.

Aloin itsekin uskoa omiin kykyihini ja onnistuin. Se vei aikaa.

Ymmärsin, että olin katsonut itseäni vain yhdestä näkökulmasta.

Mitä ajattelet minun tarinastani?