Avustaja päiväkotiin

Kysymys 

Poikamme kohta neljä vuotta kärsii jonkin sortin vaikeuksista. Kelton mielestä hänessä on autismin kirjon piirteitä. Päiväkodin mielestä hän ei saa tarpeeksi tukea normaalissa ryhmässä, jossa on ollut alusta saakka. Kunnalla on integroitu päiväkotiryhmä, mutta tutustumisen jälkeen emme kokeneet sitä poikamme kannalta sopivaksi paikaksi.

Toivoisimme hänelle avustajaa nykyiseen päiväkotiin. Olemme käyneet yksityisesti lastenneurologilla ja neuropsykologilla, ja poikamme on "seurannassa" ja luultavasti menossa tutkimusjaksolle, josta jonkinlainen diagnoosi saataneen.

Päiväkoti on yksityinen (kunta ostaa heiltä palveluna), joten se ei taatusti avustajaa pojallemme kustanna. Mutta mitkä mahdollisuudet meillä on saada kunta kustantamaan avustaja? Uskon, että neuropsykologilta saamme lausunnon tarpeesta. Mihin tässä asiassa voisi vedota tai minkä/kenen puoleen kääntyä?

Vastaus 

Hyvä kysyjä,

Kuvaamasi tilanne on tuttu varsin monelle muullekin perheelle, ja se herättää monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia. Diagnoosi ei kuitenkaan ole tuen tai päivähoitopaikan määrittävä tekijä, vaan tärkeää on lapsen yksilölliset tarpeet. Lapsen etu on aina ensisijainen!

Varhaiskasvatuksessa/päivähoidossa on yleisenä lähtökohtana, että lapset menevät lähipäiväkotiin, ja jokaisella lapsella on mahdollisuus ensisijaisesti olla siinä päiväkodissa (tai muussa hoitopaikassa), joka lapsen ja perheen kannalta on tarkoituksenmukaisin. Näitä tarkoituksenmukaisia tekijöitä ovat mm. matka/etäisyys päiväkotiin, kuljetukset, kaverisuhteet, vanhempien työpaikka ja sen sijainti suhteessa päiväkotiin jne. Tässä näen, että on erittäin tärkeää kunnioittaa perheen näkemystä.

Päivähoitoa/varhaiskasvatusta on ohjattu noin kymmenen vuoden ajan Valtakunnallisilla varhaiskasvatuksen perusteilla, joiden yksi perustavanlaatuinen lähtökohta on kasvatuskumppanuus - eli henkilöstön ja vanhempien yhteistyö. Perusteissa on myös kuvattu kolmiportainen tuen malli, johon jokaisella lapsella on oikeus tarpeidensa mukaan ilman, että tuki ja sen saaminen/antaminen/järjestäminen edellyttäisi diagnoosia. Tavoitteena on varhainen tukeminen silloin, kun lapsi sitä tarvitsee. Päiväkodin henkilöstö ja erityislastentarhanopettaja ovat nähdäkseni kyllä perillä näistä asioista.

Diagnoosia ei ole tarkoituksenmukaista etsimällä etsiä - tukea on järjestettävä lapselle ilman sitäkin. Kun joku sanoo ääneen, että lapsella on jonkin diagnoosin ”piirteitä”, alamme liian helposti ajatella asioita vain siitä näkökulmasta. Näin ehkä suljemme myös silmämme muilta mahdollisuuksilta. Lapsenne tilannetta kannattaa seurata, mutta ei ole tarvetta antaa ”leimaa” ilman todellista aihetta.

Avustaja-asiassa opetustoimi on ensisijainen, kun varhaiskasvatus kuuluu nykyisin sen hallinnon alle. Toisena voisi olla hyvä keskustella sosiaalitoimen vammaispalveluista vastaavan sosiaalityöntekijän tai perheneuvolan työntekijöiden kanssa.

Toivon, että keskustelemalla ja yhdessä pohtimalla asiat järjestyvät poikanne ja perheenne kannalta parhain päin.

Ystävällisesti
Erja Pietiläinen
Erityisasiantuntija
Kehitysvammaliitto