Down ja sormien syöminen
Hei!
Meillä on 3 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen pojanvesseli, jolla on Downin syndrooma. Hän kaluaa jatkuvasti joko oikean etusormensa keskimmäistä niveltä tai sitten peukaloidensa "varsia". Jos pyydämme häntä ottamaan sormen pois suusta, hän yleensä kyllä tekee sen - vain tunkeakseen salamannopeasti toisen käden tilalle. Lisäksi hän on kalunnut ruokailu- ja sohvapöytien puiset kannet pilalle, samoin tuolien selkämykset.
Meillä käy kerran, pari vuodessa Pääjärveltä puheterapeutti katsomassa poikamme tilannetta, mutta puheterapeutillakaan ei ole ongelmaan ollut oikein mitään vinkkiä antaa. Unilla poikamme syö edelleen tuttia, samoin silloin, jos kaluamisinto yltyy ihan mahdottomaksi. Tähän ratkaisuun on päädytty yhdessä puheterapeutin kanssa. Lapsemme on ollut jo yli vuoden verran kotipaikkakunnallamme jonossa puheterapiaan, mutta se ei ole päässyt alkamaan, koska terapeutteja ei ole riittävästi.
Oikean etusormen nivel on paksuuntunut ja peukaloiden iho on jatkuvasti auki. Kihomadoistakin meille on ehtinyt kertyä kokemusta, joten ihan harmittomasta tavasta ei ole kysymys. Peukalon kaluaminen ei tunnu erityisesti liittyvän mihinkään tiettyihin tilanteisiin, se on lähes jatkuvaa. Olemme yrittäneet tarjota kaluttavaksi kaikenmoista, mutta laihoin tuloksin. Onko asialle mitään tehtävissä?
Hyvät 3-vuotiaan vesselin vanhemmat,
Onpa ongelma! Tunsin avuttomuutta sen kohdalla, minkä takia soitin eräälle minuakin kokeneemmalle ja erityisen kekseliäälle kehitysvammalääkärille, joka myös piti tilannetta hankalana. Tulimme siihen tulokseen, että nyt ei ole muuta keinoa kuin estää peukalon suuhun vieminen.
Tulipa sitten mieleen vanha maitorupilasten raapimisen esto. Käsivarteen rakennetaan pahvitorvi kyynärpään korkeudelle. Se kiinnitetään nauhoin jonkinlaisiin valjaisiin. Sitten sovitaan aika, jonka kuluttua saa palkinnon, vaikkapa jonkin tarran putkeen. On ehkä parasta, että sen saa valita kokoelmasta - tai mitä mieluista keksittekin. Saa nähdä, joudutaanko putki asettamaan toiseenkin käsivarteen. Toivotan onnea projektissa.
Terveisin
Maija Wilska
Kehitysvammalääkäri