Down-lapsen syömisongelmat
Meillä on 4-vuotias down-lapsi ja hän syö niin huonosti. Mitä neuvoisitte tekemään, nyt kesällä syöminen temppuili kovasti ja juominen vie päivästä ison osan? Ja nyt hän pelkää pihalle menoa. Näkö on olemattoman huono ja kuulo heikko. Voivatko nämä vaikuttaa asiaan? Olen kysynyt monelta taholta, mutta tuntuu, että on yksi lysti, mitä hän syö, koska kukaan ei neuvo minua. Hän on ikäisekseen luurangon laiha. Olen kovin huolestunut. Onko olemassa lisäravinteita tai jotakin?
Hyvä 4-vuotiaan äiti,
Kysyin asiaa kehitysvammalääkäri Maija Wilskalta. Hän toteaa, että lapsi tarvitsisi hyvän lastenlääkärin tutkimuksen keskussairaalassa. Lähetettä voi pyytää terveyskeskuksesta. On mahdollista, että ongelman taustalla on jokin sairaus.
Lisäksi psykologi Anna-Elina Leskelä-Ranta Kehitysvammaliitosta vastasi seuraavasti:
"Kysymyksestäsi ei käy ilmi, miten paljon lapsesi painaa ja miten pitkä hän on. Toiset lapset kuluttavat erittäin vähän energiaa ja ovat silti energisiä ja hyvinvoivia. Toiset taas tarvitsevat energiaa enemmän. En osaa sanoa, miten huolissaan hänen painonsa kehityksestä tulisi olla, mutta koska sinulla on lapsestasi huoli, kannattaa asiaa lähteä selvittämään."
"Lapsen syömättömyydelle voi olla monia eri selityksiä. Joillakin lapsilla on varhaiskehityksessään ollut ikäviä kokemuksia ruoasta sairaalassa, esim. letkuruokinnasta. Tai sitten lapselle ei ole muodostunut ruokailuissa nautinnollisia kokemuksia, ehkä hän ei ole kokenut sitä, miten ihanaa on nälissään saada vatsa täyteen. Joskus ruoasta myös tulee vanhemman ja lapsen välisen taistelun tanner ja lapsi kieltäytyy syömästä."
"Olivatpa syömisen pulmat sitten millaisia tahansa, tarvitsee lapsi hyvää vuorovaikutusta vanhempiensa kanssa. Väsynyt tai huolestunut vanhempi taas tarvitsee toisten aikuisten ja usein ammattilaistenkin tukea jaksaakseen syömäpulmien kanssa. Hyvä, että olet lähtenyt hakemaan apua, lastenlääkärin käynti voisi auttaa etsimään oikeita auttavia tahoja. Ensin täytyy selvittää, mikä on lapsesi terveydellinen tila."
Ystävällisin terveisinKaisa Ikävalko
verkkotoimittaja